Afrikan etapin viimeinen rajanylitys

Saavuimme Sudanin ja Egyptin rajalle hieman ennen yhtätoista lauantaina. Raja sijaitsi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Wadi Halfan kaupungista. Tiesimme ennakkoon rajan olevan haastava, joten olimme hommanneet fikserin hoitamaan meidät yli.

Sudanin puolella meitä vastaan tuli siististi pukeutunut, hyvää englantia puhunut mies. Hän keräsi passimme ja katosi niiden kanssa toimistoon. Ei auttanut muu kuin odotella ulkona. Noin tunnin odottamisen jälkeen hän saapui takaisin ja käski kaikki bussiin. Pääsimme ajamaan porttien sisäpuolelle, pysyen edelleen Sudanin puolella.

Täytimme vielä maastapoistumiskaavakkeet ennen kuin pääsimme ajamaan ei-kenenkään-maalle. Poliisit tarkastivat vielä passit ennen kuin poistuimme. Yksi poliiseista löysi bussia tarkastaessaan kahvijemmamme. Hieman epäluuloisena hän kyseli, mitä paketti mahtaa sisältää. Kuullessaan sen olevan suomalaista kahvia hän innostui, ja kysyi voisiko saada maistaa kahvia. Paketti Kulta Katriinaa kainalossaan virkamies poistui bussista toivottaen hyvää matkaa.

Varsinainen ei-kenenkään-maa oli noin sadan metrin levyinen vahvasti aidattu kaistale. Saapuessamme Egyptin portille, näimme fikserimme odottamassa portin toisella puolella. Samalla poliisi tuli kertomaan, että ennen kuin portit aukeaisivat, joutuisimme maksamaan 200 Egyptin puntaa bussista ja 50 puntaa jokaisesta matkustajasta. Kertaakaan aikaisemmin emme ole törmänneet tilanteeseen, jossa pyydetään rahaa päästäksemme ei-kenenkään-maalta rajavyöhykkeen sisälle. Pääsimme siis heti egyptiläisen rahastuksen makuun.

Raja-alueella bussiin nousi tulliviranomainen, joka liimasi 25 USD:n arvoisen viisumitarran passiimme. Fikseri otti tässäkin oman osuutensa eli 8USD/ viisumi. Tämän jälkeen fikserimme Mohammed opasti meitä ottamaan kaikki matkatavarat mukaan, ja kävelemään niiden kanssa läpivalaisupisteeseen. Jonottaessamme läpivalaisuun, bussi tutkittiin.

Läpivalaisun jälkeen menimme leimauttamaan passimme. Luukulla parveili lauma miehiä odottamassa vuoroaan. Hetken lauman perukoilla seistyämme, meille tultiin kertomaan, että naiset eivät jonota samassa jonossa (edelleen kysyn missä se jono oli), vaan naisille on vasemmalla puolella oma jono. Meidät marssitettiin lauman ohi suoraan luukulle, jossa virkailija otti passimme saman tien käsittelyyn. Loppujen lopuksi myös jätkät ohjattiin samaan jonoon. Veikkaan, että fikserimme järjesti meidät muiden ohi samoin kun hän teki läpivalaisutilanteessa. Mohammed tuntui tuntevan rajalla kaikki virkamiehet. En tiedä olisimmeko pystyneet suoriutumaan rajan yli ilman hänen apuaan. Edullisemmin todennäköisesti, mutta aikaa olisi kulunut enemmän. Nytkin rajan ylitykseen meni noin viisi tuntia.

Pikavuorolaisten asioiden selvittyä oli vielä hoidettava bussi. Mohammed kulki Ajokin papereiden kanssa luukulta toiselle, hakien välillä Jania paikalle. Ajokkiin laitettiin rajalla väliaikaiset Egyptin kilvet, sillä maassa ei saa ajaa EU-kilvillä. Väliaikaisilla kilvillä ei myöskään saa ajaa kuin kello 6.00-18.00 välisenä aikana. Kun kilvet olivat paikoillaan, pääsimme vihdoin ajamaan Egyptin puolelle. Mohammed hyppäsi kyytiin opastaen tietä kohti Abu Simbeliä, jossa viettäisimme ensimmäisen yön Egyptissä.

Abu Simbeliin päästäksemme meidän oli kuitenkin ylitettävä Niili. Ajoimme Ajokin armeijan operoimaan lauttaan. Lauttoja kuulemma kulkee yksi aamulla ja yksi illalla. Lähdimme jo kerran liikenteeseen, mutta jonkin matkaa seilattuamme käännyimme takaisin. Rannalle oli ilmaantunut vielä yksi bussi, joka palattiin hakemaan.

Lauttamatka kesti reilut kaksi tuntia ja sinä aikana aurinko painui mailleen. Abu Simbelissä paikalliset ajoivat bussinsa ulos juurikaan varomatta. Bussin perä otti ramppiin kiinni ja seuraukset saattaa arvata. Jani ei halunnut hajottaa Ajokkia, joten lautasta löytyneiden metallilankkujen lisäksi vanhat tutut sängynpäädyt kaivettiin esiin. Paikalliset viittilöivät painamaan kaasua ja vain ajamaan. Jani kuunteli kuitenkin vain jätkien neuvoja, ja sai Ajokin hitaasti hivuttamalla vahingoittumattomana ulos lautasta.

Ajoimme Mohammedin järjestämään kalliiseen, mutta viihtyisään majoitukseen. Ystävällisten sanojen saattelemana omistaja opasti meidät huoneisiimme. Lämmin suihku ja valmiiksi katettu illallinen sekä muutama kylmä olut (Sudanissa ei saa lainkaan alkoholia, sillä sen myyminen on lailla kiellettyä) oli juuri se, mitä kaipasimme pitkien päivien jälkeen. Sudanin jälkeen Egypti vaikuttaa erittäin mukavalle maalle, kaikesta ylimääräisestä rahastuksesta huolimatta.

Tänään soi: Simon & Garfunkel – Bridge over the troubled water
__

From Sudan to Egypt

The last border crossing of Africa’s Pikavuoro took place on Saturday. We crossed the border from Sudan to Egypt about 20 kilometers from Wadi Halfa. It took us about 5 hours to get to to Egyptian side.

We had a fixer called Muhammed to help us. He had someone helping us on Sudanese side and after we got to no mans land, he came to help us. I think that without him we would have spend a lot more time in the border. He seem to know everyone there. Of course it was not cheap to use his services. But he got the job done and we were pleased with him.

The visa to Egypt cost 25 USD. We had to also get temporary license plate for Ajokki because it’s not legal to drive with EU plates here. With the temporary plates it is allowed to drive only from 6am and 6pm. This was a small surprise to us.

After crossing the border we headed to Abu Simbel. We had to cross the Nile with a ferry. The ferry left from the dock but returned after 30 minutes. There was one coach at the shore and we had to go back for it. The whole trip took about 2hours. After a short drive our fixer took us to a very nice hotel, built by traditional nubian style. We had nice dinner waiting for us. After few beers and a hot shower (the shower felt amazing after two nights in a bus and 3 days without one!) we were happy to go to bed!