Jerevan oli tämän matkan ehdoton helmi, ainakin omasta mielestäni 🙂 Jokaisella pikavuorolaisella on matkan varrella suosikkikaupunkinsa, minä ihastuin Jerevaniin. Sisääntulo kaupunkiin antoi karun kuvan köyhyydestä ja asumukset näyttivätkin enemmän isolta hökkelikylältä kuin viihtyisiltä kodeilta. Keskiansio Armeniassa onkin vain 300 dollaria kuukaudessa. Jotain kertoo myös se, että Armeniassa asuu vain 3 miljoonaa armenialaista. Sen sijaan maan rajojen ulkopuolella heitä työskentelee 8 miljoonaa ja sieltä he lähettävät rahaa köyhille perheilleen.
Kaupungin keskusta ei taas ole köyhyyttä nähnytkään. Siellä Ladojen sijaan ajetaan suurilla, uusilla autoilla ja uusia kerrostaloja näyttää syntyvän joka kadunkulmaan. Kaupunki on helposti otettavissa haltuun kävellen. Kävelykatu on kaunis, koska siellä ei ole liikaa mainoksia tai valoja ja talojen värit ovat harmoniassa keskenään. Kauppakeskus on sijoitettu kätevästi kävelykadun alle ja taidetta näkyy paljon puistoissa ja katujen varsilla.
Cascades-patsaspuiston jättiportailla pääsee hipsuttelemaan noin 500 askelman porrastreenin. Jos ei urheilututa niin rakennelman sisältä löytyy myös liukuportaat, eikä matkan aikana tarvitse edes tylsistyä. Portaita kulkiessa voi ihastella hienosti sijoitettua taidetta, koska rakennuksessa toimii myös Cafesjian modernin taiteen museo.
Matkalla Jerevanista Georgiaan piipahdimme Alaverdin kylässä, joka oli rakennettu vuoren huipulle. Ihmettelimme miten ihmeessä ovat saaneet rakennettua ne kaikki kerrostalot niin korkealle ja mutkaisten teiden päähän. Mutta hämmästys vaan lisääntyi, kun löysimme Mikoyan’s museon. Museo ylistää armenialaisia Mikojanin veljeksiä, joista Artjom Ivanovitš Mikojan oli neuvostoliittolainen, armenialaissyntyinen lentokonesuunnittelija. Yhdessä Mihail Gurevitšin kanssa hän suunnitteli kuuluisat MiG-hävittäjät.
Jerevanista suunnistettiin jälleen kohti Georgiaa ja tällä kertaa kohti Tbilisin kaupunkia. Tbilisi oli päätepysäkki monelle pikavuorolaiselle, niin myös minulle. Kymmenkunta matkaajaa lensi sieltä joko Suomeen tai muille seikkailulle. Pikavuoro jatkoi matkaansa vielä Sotsin formulakisoihin ja sieltä edelleen Venäjän kautta Suomeen. Taisipa joku ehtiä käymään myös Krimin sillalla.
Suurkiitos kaikille ihanille pikavuorolaisille, blogin lukijoille ja tietysti Janille, joka jälleen kerran kuljetti meitä turvallisesti halki maailman!! Olihan retki! 🙂
Matkan kuulumisia voi seurata myös Hannun ja Merjan blogissa: https://hannujamerja.wordpress.com
Kiitos myös kirjoittajalle hyvistä teksteistä. Matka oli hieno ja antoisa, hauskassa seurassa ja Janin turvallisessa kyydissä 👍😎 Seuraavaa reissua odotellessa..