Saavuimme Kapkaupunkiin keskiviikkona iltapäivällä. Kaikki olivat väsyneitä, sillä pari edellistä päivää painoivat. Tiistaina matkaa oltiin tehty koko päivä, ja matkalle osui myös raskaan kaluston ratsia. Onneksi tälläkin kertaa poliisi vain katsoi paperit, naureskeli suomalaisia kilpiä ja toivotti hyvää matkaa.
Jätimme Ajokin lentokentän lähellä sijaitsevalle rengaskorjaamolle ja jatkoimme taksilla keskustaan. Kaikilla oli mielessä suihku, puhtaat lakanat ja ruoka. Netistä varaamamme majoitus osoittautui kamalaksi lääväksi. Huoneemme alapuolella oli baari, josta tupakansavu nousi huoneeseen ja jäi sinne pyörimään. Lisäksi musiikki piti valveilla kahteen saakka yöllä. Muutama torakkakin vilahteli nurkissa. Kahden yön aikana nukuin yhteensä reilut 6 tuntia.
Perjantaina koko porukka vaihtoi majapaikkaa. Osa meni kaupungin hotelleihin, mutta minä, Jenna ja Ville suuntasimme kulkumme South African Astronomical Observatorya kohden. Opiskelukaverin Noran sisko Minna perheineen asuu Observatorion alueella ja he ystävällisesti tarjosivat majapaikan reissussa rähjääntyneille. Lämpimän vastaanoton lisäksi saimme kotiruokaa ja tuoretta pullaa. Luksusta oli myös lämmin suihku, jossa oli riittävästi painetta sekä puhtaalle tuoksuvat lakanat.
Kuten Pikavuoron luonteeseen kuuluu, muutaman päivän pysähdyksillä jokainen matkustaja touhuaa mitä touhuaa. Lauantaina osa matkustajista lähti tutustumaan Robben Islandille ja viisi meistä suuntasi kulkunsa kohti Pöytävuorta. Minna ja hänen aviomiehensä Petri lähtivät johdattamaan meitä rinnettä ylös India Venster –nimistä reittiä. Reitti ei ole helpoimmasta päästä, ja tarjosikin hieman pelokkaalle sopivasti mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen.
Seitsemän henkisellä joukkiollamme meni kolmisen tuntia kiivetä ylös. Maisemat paranivat mitä korkeammalle nousi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Horisonttiin katsoessa oli vaikeaa sanoa mihin meri loppuu ja missä taivas alkaa. Reitin kasvillisuus vaihteli kuivaan oloon tottuneista kasveista värikkäisiin kukkiin. Vuorella kasvoi myös monen mummolasta tuttuja pelargonioita – tosin kooltaan nämä vastasivat viinimarjapensaita.
Huipulla palkitsimme itsemme kylmällä oluella ja jäätelöllä. Minna lähti alas konevoimin ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen me muut päätimme kävellä alas. Alaspäin meni puolet vähemmän aikaa, mutta etenkin etureidet olivat kovilla.
Vuorikiipeilypäivän jälkeen heitimme muut majapaikkoihinsa. Lähdimme Jennan ja Villen sekä Minnan ja Petrin sekä heidän lapsiensa kanssa illalliselle. Ajoimme rannalle, josta oli näkymät Pöytävuorelle. Oli hienoa katsella vuorta rannalta, kun aikaisemmin päivällä oli katsellut rantaa vuorelta. Auringon laskiessa Kapkaupungin valot syttyivät luoden tuikkivan valomeren Pöytävuoren juurelle. Uskomattoman upean päivän kruunasi hyvä ateria. Nukkumaan mennessä ei tarvinnut kahta kertaa kylkeä kääntää kun oltiin jo matkalla höyhensaarille.
Sunnuntaina lähdimme aamusta kohti Hyväntoivonniemeä. Matkustajista Susanna toimi matkaoppaanamme, sillä hän suorittaa samalla opintoihinsa kuuluvia näyttöjä. Matkalla niemelle pysähdyimme Hout Bayssa, jonka pienessä satamassa onnistuimme bongaamaan muutamia hylkeitä.
Hyväntoivonniemi on kaikessa kauneudessaan myös kohtalokas paikka, sillä siellä kaksi valtamerta kohtaavat toisensa. Atlantin kylmät merivirrat kohtaavat Intian valtameren lämpimät vedet. Sekoittuessaan virrat saavat aikaan myrkyjä, joista juontaa juurensa alueen alkuperäinen portugalilainen nimi Cabo das Tormentas eli ”myrskyjen niemi”.
Vaikka näkymät olivat upeat, kuten niin monissa muissakin tämän kaltaisissa paikoissa on makuuni liikaa säntäileviä ihmisiä. Onneksi olimme saaneet Minnalta ja Petriltä vinkin kävellä majakalta aivan Cape Pointin kärkeen. Ilman massiivisia turistilaumoja näkymistä pystyi nauttimaan paremmin. Cape pointilta kävelimme varsinaisen Hyväntoivonniemen kärkeen, josta kuljettaja poimi meidät kyytiin.
Hyväntoivonniemeltä jatkoimme matkaa Boulders Beachille, jossa elää Afrikanpingviinien yhdyskunta. Vinkkien perusteella suunnistimme maksullisen katselupaikan ohi pidemmälle, ja saimme tarkastella näiden frakkipukuisten liikuttavien olentojen toimia kaikessa rauhassa.
Kaiken kaikkiaan vajaan viikon visiitistä Kapkaupunkiin jäi hyvä fiilis. Pidin kaupungista ja sen ympäristöstä enemmän kuin Johannesburgista tai Durbanista. Minnan ja Petrin hyvät vinkit ja lämmin vieraanvaraisuus vaikuttivat paljon positiivisen kokemuksen syntyyn. Uskon ettei tämä jäänyt viimeiseksi visiitikseni Kapkaupunkiin.
Terveiset Minnalle ja Petrille. Minäkin olen joskus majaillut heillä.