Pikavuorolaisten passit saapuivat Etiopian viisumeineen Tukholmasta Nairobiin viikonlopun aikana. Jani kävi hakemassa paketin sunnuntaina. Samana iltana täytimme loppuun Sudanin viisumihakemukset tarvittavine liitteineen.
Sudanin viisumia varten tarvittiin kaksi varsinaista hakukaavaketta, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi muun muassa veriryhmä ja äidin nimi. Mihin moista tietoa tarvitsevat ei meille selvinnyt. Lisäksi jokaiselta tarvittiin kaksi valokuvaa, valokopio passista, valokopio luottokortista, valokopio Suomen lähetystön kirjoittamasta suosituskirjeestä sekä kopiot carnetista eli Ajokin lupapapereista. Hintaa viisumille tuli 5000 Kenian shillinkiä eli noin 50 euroa. Passit jäivät lähetystöön, josta saamme noutaa ne keskiviikkona. Näillä näkymin hönöttäminen Nairobissa päättyy torstaina, jolloin lähdemme ajamaan kohti pohjoista ja Etiopian rajaa.
Tiestä pohjoiseen on ennakkoon kuulunut monenlaista mielipidettä. Aikanaan tie on tunnettu nimellä ”Road to Hell”. Ajoväylällä on ollut suuria monttuja, valtavia kivenmurikoita ja sadekaudella se on ollut ajokelvotonta mutavelliä. Lisäksi muut tiellä liikkujat ajavat kuin heikkomieliset ja karja juoksentelee kulkuväylällä. Onpa alueelta raportoitu vuosien varrella myös aseellisia heimosotiakin. Viimeaikaisten tietojen mukaan tien kuntoa on parannettu ja heimotkin ovat viimeaikoina olleet rauhaksiin. Tilanteet saattavat kuitenkin muuttua nopeasti.
Kun lukee netistä juttuja heimokahakoista, terroristijärjestöjen hyökkäyksistä ja muista aseellisista selkkauksista, ne tuntuvat kovin kaukaiselta. Tällä reissulla on kuitenkin joutunut miettimään myös ”mitä jos”-vaihtoehtoja. Tähän asti olemme selvinneet ilman ongelmia, mutta kauhuskenaariot voivat yllättävän nopeasti muuttua todelliseksi. Egypti on reissumme viimeinen maa ja esimerkiksi tänään, tiistaina 3.2.3015 Yle uutisoi Kairossa tapahtuneista pommi-iskuista.
On hyvä pohtia mielessään kuinka reagoi, jos maantiellä pyssymiehet pysäyttävät ja vaativat päästä Ajokkiin sisälle. Meneekö paniikkiin vai lamaantuuko täysin? Miten muut reagoivat? Kuinka tilanne hoidetaan? Rahalla? Puhumalla? Kuinka todellinen hengenvaara on vai onko vaaraa ollenkaan?
Olemme matkalla maihin, joissa uskonto vaikuttaa kaikkeen. Kuinka osaamme olla tarpeeksi nöyriä ja kunnioittavia, ettemme tietämättömyydellämme aiheuta vaaratilanteita? Esimerkiksi maastokuvioisiin ja armeijanvarusteita muistuttaviin vaatteisiin pukeutuminen saattaa joskus riittää aiheuttamaan konfliktin. Osassa Afrikan maista näihin pukeutuminen on jopa laitonta. Jos pyssymies kuvittelee sinun olevan maastohousuinen amerikkalainen vakooja, saa panna kaikki puhelahjansa peliin, että saa kaverin uskomaan, että on aidosti ja oikeasti vain turisti.
Suomalaisena itsenäisenä ja vahvana naisena, joka on tottunut hoitamaan kaiken itse, on joutunut huomaamaan käytännössä, että naisen asema muualla maailmassa ei todellakaan ole niin hyvä kuin Pohjoismaissa. Vaikka asia on ollut tiedossa, on eri asia kokea se omakohtaisesti. Vaikka naista arvostetaan esim. Afrikassa tietyissä asioissa, naista ei kuunnella samalla lailla kuin Euroopassa. Naisen kykyyn hoitaa asioita ei luoteta, ellei kyse ole aterian tilaamisesta miehelle, pyykinpesusta tai muusta vastaavasta. Virallisissa asioissa joutuu monesti todistelemaan itseään enemmän. Reissun aikana on useammin kuin kerran joutunut miettimään naisten ja miesten eroja, ja toteamaan kuinka hyvin tasa-arvo asiat Suomessa ovat.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole maalata piruja seinille eikä pelotella kotijoukkoja. Halusin vain tuoda esille muutaman seikan, joita on oikeasti syytä pohtia kun reissaa riskialttiilla alueilla. Haasteita ja jännitystä ei varmasti loppumatkastamme tule puuttumaan, mutta lähdemme silti rohkein mielin liikkeelle. Jos mitään ei uskalla, ei mitään saavuta. Toivokaamme silti, että saamme kulkea loppumatkan turvallisesti Aleksandriaan saakka.
Tänään soi: Moby – Extreme ways
__
Practicalities and what if´s
Our passports are now at the Sudan’s embassy for the visa’s. We will get them back on Wednesday and the trip towards north continues on Thursday.
We have heard two things about the road to north. Old times the road was called ”road to hell”. There were huge potholes and big stones on the road. On rainy season road is so muddy, that it is impossible to drive. And there have been some tribal wars in the north. Lately the road has been improved and tribes haven’t been fighting. It’s good to keep in mind that things can change rabidly.
When you read about gunmen, terrorists and bombs from the internet, it all seen to be so far away. By the end of this month we should be in Egypt. This morning (Tue 3rd of Feb) there was a bomb attack in central Cairo. Two bomb was also found from the Cairo airport. This kind of things makes you wonder about the safety issues of Pikavuoro.
To survive all the difficult situations, we just have to keep our heads cool, read all the info about countries we are heading to and stay humble and respect the local habits. And hope that we never come across any gunmen or situations like that.
I don´t want to scare anybody or anything like that. Safety issues are just one thing that are good to keep in mind when travelling in a countries with recent history of conflicts.
Ja muslimimaihin mennessä kannattaa myös muistaa asianmukainen pukeutuminen (erityisesti naisilla). Siis tarpeeksi peittävät vaatteet, ettei sen takia joudu silmätikuksi tai epämiellyttäviin tilanteisiin. Joku huivi kun on aina laukussa mukana, niin sen voi nopeasti kietaista olkapäille tai lanteille suojaksi. (Tämä itseasiassa pätee kyllä myös muutenkin Afrikassa, myös kristityissä maissa.Pukeutuminen ei ole yhtä vapaata kuin täällä Suomessa. Jotkut matkailijat eivät ehkä vaan huomaa sitä.)
Suomalainen lähtee nöyränä ja kunnioittavana, ajattelee olevansa tietämätön. Jos tuolta tulee joku Suomeen ei hän ole nöyrä eikä kunnioittava eikä ajattele olevansa väärässä.
Tsemppiä teille seikkailijoille! 😀 ootan kovasti että saan lukea reissustanne Egyptissä. Oon asunu ja ollut sielä töissä muutama vuosi sitten. Maana mahtava asua ja työskennellä, myös naisena 🙂 riittää kunhan on kohtelias, pilke silmäkulmassa ja reilu. Toivottavasti tykkäätte!
Mielenkiintoista on ollut seurata matkaanne. Valitettavasti viikon liian myöhään julkaisitte tiedon pikavuorosta Euroopassa, olisimme halunneet hypätä kyytiin Luxoriss, jos sieltä ajatte tai viimeistään Kairosta. Olemme lähdössä Kairon (neljä päivää viivymme) kautta Luxoriin 1.3. ja palaamme 14.4. takaisin kotiin. Nyt on jo liput takaisin, ei voida vaihtaa. Ilmeisesti ajatte Luxorin kautta Kairoon, koska olette nyt matkalla Etiopiaan ja Sudaniin. Jos näin on, olisi mukava tavata teitä Luxorissa.
Ruusunen: Oikeassa olet. Me naiset olemme ainakin huomanneet, että palvelukin on joka paikassa parempaa kun on asianmukainen pukeutuminen. Ihmiset myös tuijottavat vähemmän ja itsellä on miellyttävämpi olla.
E+R: Egyptin suunnitelmat tarkentuvat pitkin matkaa. Vielä ei pysty tarkkoja päivämääriä sanomaan, sillä ennen Egyptiä on niin monta kilometriä. Mielellämme toki tapaamme teidät, jos satutaan samaan paikkaan yhtä aikaa!