Kazakstan / greatest country in the world

Öljyrahalla saa ja citymaasturilla pääsee.

Kazakstanin pääkaupunki Astana on hämmentävä, futuristinen kokemus. Moskovan jälkeen olemme tottuneet näkemään lähinnä vinossa seisovia latoja ja riippuvia räystäitä. Astana on jotain aivan muuta. Katukuvaa voisi kuvailla Keski-Aasian Tokioksi.

Mielikuvituksellisesti kenoon rakennetut pilvenpiirtäjät halkovat taivasta, ja sykkivät neonvalot maalaavat iltaisin kadut virheän, punaisen ja keltaisen kirkkaaseen loisteeseen. Kaikkialla on siistiä ja rauhallista, ja useimpia Aasian kaupunkeja vaivaava kaaos puuttuu täysin. Toki Astanassa onkin vain 700 000 asukasta.

Virallisten arvioiden mukaan Astanan rakentamiseen on vuoden 1997 jälkeen syydetty 15 miljardia dollaria rahaa. Todellinen luku lienee huomattavasti korkeampi, sillä vain osa varoista kulkee virallisia reittejä.

Kaspianmeren pohjoisosassa on Kazakstanille kuuluva öljykenttä, joka on suurin löytynyt esiintymä sitten 1960-luvun. Kunhan sen pumppaus saadaan tosissaan käyntiin, Kazakstan nousee maailman kymmenen suurimman öljyntuottajan joukkoon. Astana ja koko maa muuttuvat vielä rajusti.

– Vielä neljä viisi vuotta sitten kuviteltiin, että rahaa on rajattomasti, Suomen Kazakstanin ja Kirgisian suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo.

– Lama rauhoitti rakentamista edes vähän.

Pikavuoro vieraili perjantaina iltapäivällä Suomen suurlähetystössä. Suurlähettiläs Kinnunen toivotti vieraat tervetulleiksi Kazakstaniin ja kertoi kahvittelun lomassa taustoja maasta sekä Suomen kahdeksanhenkisestä edustuksesta Astanassa.

Kazakstanin suurlähetystö on Suomen lähetystöistä nuorin, sillä se avattiin vasta lokakuussa 2009.

– Niin pitkään kuin Ulan Batoriin ei avata lähetystöä, olemme myös Suomen lähetystöistä kylmimmässä kaupungissa, Kinnunen sanoo.

Sää on Astanassa kuitenkin ollut kaupunkikiertelyn kannalta mainio. Tänään iltapäivällä kaupunki peittyi varovaiseen lumisateeseen, mutta lämpötila on pysynyt noin kymmenessä miinusasteessa. Napakka tuuli tosin saa pakkasen tuntumaan toisinaan huomattavasti purevammalta.

Astana ei ole halpa kaupunki, joskaan ei niin kallis, kuin katukuvasta voisi kuvitella.

Viiden hengen huone irtosi Danyar-hotellista 10 000 tengellä eli 50 eurolla. Matkaa hotellilta on ydinkeskustaan kolmisen kilometriä. Hinta oli tosin ensin 17 000, mutta aasialaisten tinkauskikkojen käyttö laski huoneen hinnan pikavuorolaisenkin budjetille sopivaksi. Neuvottelua tosin hieman hidasti se, ettei respan väki puhunut sanaakaan englantia.

Keskustan hotelleissa saa yöstä maksaa satoja euroja. Muuten kaupungin hintataso on kohtuullinen. Ostareiden ravintoloissa saa mahan täyteen viidellä eurolla, taksimatka on keskustan alueella pari kolme euroa. Yöaikaan suosituimpien yökerhojen lähistöllä tuplat.

Parin yön kokemuksella Astanaa voi suositella varauksetta. Turisteja ei juuri kaupungissa vieraile, joten heymisterit, hierontapalvelut, krääsäkaupat ja muut turismin lieveilmiöt puuttuvat tyystin. Mutta nähtävää on sitäkin enemmän.

Pelkästään arkkitehtuuria ja hurjaa rakennusvauhtia ihmettelemällä saa kulumaan pitkän viikonlopun.

Itse auto on edelleen huollossa. Vakavin paikka on ohjauksentehostin, jonka simahtamiseen ei ole vielä löydetty syytä. Jos tehostimen pumppu on sanonut sopimuksen irti, sellaista tuskin tämän matkan aikana saadaan uutta.

Maantiellä ajaa vielä ilman tehostintakin, mutta käytännössä suurempien kaupunkien keskustat joudutaan jättämään väliin. Ilman tehostinta bussilla ei tehdä kaupunkiajossa tarpeellisia, tiukkoja ja äkkinäisiä käännöksiä. Ihmiset kyllä pääsevät laitakaupungiltakin keskustaan, mutta bussin vartioinnin järjestäminen tulee olemaan haastavaa.

Ainakin Jani on Thaimaahan saavuttaessa pattikunnossa, sillä ratin veivaaminen käy kuntosaliharjoittelusta.

Matka jatkuu todennäköisesti vasta maanantaina, ei huomenna, kuten oli suunniteltu. Ulkomaalaisten täytyy rekisteröityä kazakkiviranomaisille viiden päivän kuluessa maahantulosta, ja oikea toimistoluukku on seuraavan kerran avoinna vasta maanantaina.

Meidän on pakko odottaa toimiston aukeamista, sillä matkalla Almatyyn ei välttämättä ole tarvittavia virastoja. Riskiä ei viitsi ottaa turhaan, sillä viimeistään rajalla kohti Kiinaa puuttuvat leimat maksetaan suoraan matkustajien kukkarosta.

Videomatksua on koneella valmiina, mutta hotellin yhteyksillä videoiden lataaminen tökkii ja rajusti. Viimeistään huomenna täytyy kierrellä läppärin kanssa kaupungilla parempien yhteyksien perässä. Stay tuned.