Tiistaina 3.3. suuntasimme kulkumme kohti Kuninkaiden laaksoa. Kuninkaiden laakso sijaitsee Luxorin lähellä, Niilin länsirannalla. Sinne on haudattu muinaisen Egyptin Uuden valtakunnan ajan faaraoita sekä muita korkea-arvoisia henkilöitä. Laaksossa on kaksi aluetta, itäinen ja läntinen. Suurin osa alueen yli 60 haudasta sijaitsee itäisessä laaksossa. Osa on haudoista yksihuoneisia kammioita kun taas osa monihuoneisia hautakomplekseja. Suurimmassa haudassa on 120 huonetta. Alueen merkittävimmät haudat ovat Tutankhamonin sekä Ramses II:n poikien haudat. Ne löydettiin vuonna 1922.
Pääsylippu alueelle maksoi aikuiselta 100 Egyptin puntaa eli reilut 10 euroa. Opiskelijakortilla lippu irtosi puoleen hintaan. Tutankhamonin hautaan olisi pitänyt ostaa erillinen lippu, jota emme tajunneet. Ostamme lippu oikeutti vierailemaan kolmessa haudassa. Valitsimme ensimmäisen sattumanvaraisesti. Kaksi muuta jokainen kävi kiinnostustensa mukaan.
Rajoitukset johtuvat valtavista turistimääristä, joita alueella vierailee. Lähteestä riippuen sesonkina Kuninkaiden laaksossa saattaa vierailla 7000-9000 ihmistä. Valtavat ihmismäärät tuovat haasteita hautojen kunnossapidolle. Seinien koskettelu sekä ihmisten mukanaan tuoma kosteus rasittaa hautoja ja vahingoittaa maalauksia. Alueella valokuvaaminen ei myöskään ole sallittua, sillä salamavalot vahingoittavat maalauksia. Haudoissa olikin sisällä yllättävän lämmin. Ihmiset myös napsivat valokuvia heti kun vartijan silmä vältti.
Kuninkaiden laakso olisi ehdottomasti vaatinut enemmän taustatietoja. Alueella oli hyvin vähän infotauluja eikä ostamassani opaskirjasessakaan kerrottu kuin muutamista haudoista. Ilman kunnollista ennakkoperehtymistä paikasta ei saa paljoakaan irti. Jälkeenpäin lukeminen tuntuu turhauttavalle, sillä samalla tajuaa mitä kaikkea missasi. Tyhmä moka, mutta näitä sattuu.
Laaksovierailun jälkeen matka jatkui kohti pohjoista. Tarkoituksenamme oli ajaa Hurghadaan, mutta matka tyssäsi hieman Qenasta pohjoiseen. Syynä oli Egyptin eteläosaa vaivannut diesel-pula. Edellisen kerran olimme tankanneet Abu Simbelissä. Sen jälkeen vain muutamalta huoltoasemalta on saanut dieseliä, ja niillä on ollut kymmenien metrien jonot. Optimistisesti olimme ajaneet aina seuraavalle, mutta pian saimme todeta tilanteen olevan lähes toivoton.
Päätimme palata Qenaan yöksi. Matkalla huomasimme täynnä autoja olevan huoltoaseman, joka aikaisemmin oli ollut täysin kuolleen oloinen. Tiedustelukierros kertoi, että asemalta sai kuin saikin dieseliä. Meno asemalla oli todella kaaottinen, kun miehet tunkivat autoillansa kohti pumppuja, huutaen ja huitoen. Jani totesi ettei Ajokilla ole mitään asiaa yrittää pumppujen lähelle.
Tilanne ratkaistiin klassisesti silmiä räpyttelemällä. Lähdimme Annen kanssa hameenhelmat hulmuten jerrykannut käsissämme pumpuille. Ei tarvinnut kuin hymyillä ja osoitella kannuja hokien ”diesel diesel” ja pääsimme vaivattomasti jonojen ohi. Kuusikymmentä litraa dieseliä mukanamme palasimme Ajokille. Kantopalvelu järjestyi myös kahdelle isommalle kannulle. Herran ilme oli kieltämättä näkemisen arvoinen kun johdatin hänet Ajokin viereen.
Jerrykannut tyhjättiin Ajokin tankkiin ja matka jatkui Qenaan. Hotellin löytäminen osoittautui äärimmäisen haastavaksi. Kolmen hotellin vastaanotossa meille ilmoitettiin, että vapaana oli vain yksi huone. Kello oli jo puolen yön ja olimme kaikki väsyneitä. Pysäköimme bussin yhden hotellin eteen ja sovimme, että Jani ja Tomi ottavat vapaana olevan huoneen ja muut nukkuvat bussissa. Reilun puolen tunnin kuluttua jätkät kuitenkin palasivat bussiin. Heidät oli heitetty ulos hotellista ilman mitään kunnon selitystä. Passit ja rahat vain tylysti palautettiin ja osoitettiin ovea. Nukuimme siis kaikki bussissa – näillä näkymin viimeisen kerran Afrikan etapin aikana.
Tänään soi: Paleface – Miten historiaa luetaan?
__
On Tuesday we visited the Valley of Kings. The place was interesting but we should have red about it more before. After the visit to the Valley we continued the journey.
We wanted to drive to Hurghada, but were unable because of lack of diesel. Since Abu Simbel we haven´t been able to buy any diesel, because all the stations have been out of. We had to make a u-turn and go back to Qena. On the way we saw that one of the stations was selling diesel. Unfortunately there were so many people that we couldn’t drive next to the pumps. The solution to the problems was easy: canisters and ladies. We didn’t have to ask twice and we got 60 liters of diesel. Men you are so easy sometimes!
We were not able to found a hotel for all of us in Qena. They all told us that they have only one room. Because it was already midnight, we decided that Jani and Tomi will take the room and the rest of us will sleep in the bus. After 30 minutes guys returned to the bus. They had been kicked out! For no reason. The receptionist had just gave them their passports and money back and told the to leave. Strange. So we all slept in the bus – for the last time in Africa.
Mielenkiintosta ,mutta hurjaa on meno siellä. Onneksi en ole mukana mutta onnea loppumatkalle teille !
Jostain kumman syystä olen kahdesti käynyt siellä kuninkaitten haudoilla. Ensi kerralla turisteja oli mahdottomasti, ja niistä riivaajista selviytyi jotenkin kun oli vain tiukkana, pyssymiehiä oli silloin myös paljon, poliiseja tai sotilaita tai molempia. Tuo turisteihin kohdistunut isku ei niin kovin kaukana takana ollut silloin. Sehän tapahtui juuri tuolla kuninkaitten haudoilla.
Toinen kerta oli turisteja rajusti vähentäneitten rähinöitten jälkeen, eikä siellä haudoillakaan ollut tungosta. Mutta niitä hiton kaupustelijoita riitti kymmmenen jokaista mahdollista asiakasta kohti, siltä ainakin tuntui. Luettelin kaikenlaisia pahoja asioita suomeksi muutamalle, vaikka innostuivat ne vain. Mutta minua se helpotti.
Hieno reissu teillä on ollut seurata täältä lumen keskeltä. Vielä loppurutistus Afrikan mantereella, vai joko olette sen taakse jättäneet?
Lennu ja Leena: Kyllä tämä melkoinen seikkailu on ollut. Täällä Aleksandriassa viiden tähden hotellissa rentoutuessa alkaa pikkuhiljaa tajuamaan kaikkea koettua. Veikkaan, että lopullisesti kaiken ymmärtää vasta joskus sitten kun arki on jo koittanut. Osa Pikavuorolaisista palailee Suomeen ensi viikon aikana, osa jatkaa matkaansa muille maille.
Jania ja Tomia taidettiin luulla pariksi. Miespareja ei taideta Egyptissä katsella hyvällä, siksi saattoi tulla lähtö hotellista.
Eiköhän kyseessä ollut tällä kertaa jokin muu ja mystisempi ongelma, kuten Anu tuossa alempana totesikin. Hotelli nimittäin oli täynnä paikallisia, puulaakiliigan urheiluvalmentajan oloisia ukkoja. Yhtään naista ei näkynyt koko paikassa ja epäilen, josko nihkeä respan mies olisi päästänyt meidän ryhmämme naisia edes ovesta sisään.
Mielenkiintoista olisi tosiaan tietää miksi meidät lopulta ulos heitettiin. Kova oli miehellä selitys, mutta yhtään sanaa toistemme kielistä emme ymmärtäneet. Nyt syy taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
Mielenkiintoa kun itsellänikin riittää kaikenlaisiin reppureissailuihin sun muihin, niin osaisitko arvioida paljon matka kustansi yhdeltä henkilöltä?
Tas-arvoton: Epäilen, että enemmän taisi olla kyseessä väärä kansalaisuus kuin epäily seksuaalisesta suuntautumisesta.
ananamurska: Kokonaiskustannuksia on vaikea arvioida, sillä jokainen reissaa niin erilaisella budjetilla. Osa majoittuu kalliimmin, syö hienommin, shoppailee, käy katsomassa nähtävyyksiä jne. Pikavuorolaisten päiväbudjetti käyttörahan osalta oli keskimäärin noin 40€/pvä, toisilla vähemmän toisilla enemmän. Joinain päivinä se alittui ja joinain ylittyi. Kokonaisbudjettiin pitää lisäksi laskea lennot ja Pikavuorolippu. Afrikka yllätti kaikki pikavuorolaiset hintatasollaan. Aasiassa reissaa halvemmalla.