Pimeys täytti näön, sirkkojen siritys kuulon. Pari tuntia aiemmin yli pyyhkäissyt trooppinen sadekuuro tuntui sieraimissa samanaikaisesti painostavalta ja raikkaalta.
Puolenyön aikaan päätin olla nukkumatta, lähtöönhän oli enää kaksi tuntia. Edellisillan juhlat ja sekavien näkyjen täyttämät päiväunet tekivät olosta levottoman. Kirjoittaminen tuntui lähestulkoon mahdottomalta, eikä uloskaan huvittanut lähteä. Lopulta makasin sängyssä kattoa tuijotellen.
Havahduin tuttuun murahdukseen: Ajokki oli jälleen hereillä. Edelläni bussin uumeniin marssi monta väsynyttä, muutama hihittelevä ja yksi energisyydessään hyperventiloiva matkustaja. Perässä tuli hampaansa vastikään lohkaissut kuski.
Bussissa oli harvinaisen hiljaista. Edessä muutama supisi, vieressä joku näytti nukkuvan. Takaosan porukasta on vaikea sanoa, olin liian väsynyt kääntääkseni päätäni. Ei sieltäkään suurempaa meteliä kuulunut. Parin edellisen päivän aikana otettuja kuvia katsellessani vaivuin transsinkaltaiseen tilaan. Ajantaju katosi.
Saapuessamme satamaan oli jo valoisaa. Bussi pysähtyi, minä nukahdin. Heräsin Jussin hellään ravisteluun.
– Kalle, tää on pakko saada videolle.
Silmistä näki, ettei Jussi ollut ihan hetkeen nukkunut. Uskoin miestä silti, kaivoin kameran ja hyppäsin ulos. Satamassa kellui Suomenlinnan lauttaa muistuttava rakkine, jonka uumeniin Jani oli päättänyt Ajokkinsa sulloa.
– Sataman tyypit sanoivat, ettei ota mitään vastuuta mistään. Mutta kyllä mä kuulemma saan yrittää, tokaisi pikavuorokippari bussin oveen nojaten.
http://www.youtube.com/watch?v=ANIoKCKpf6k
Pitkähköltä tuntuneen odotuksen jälkeen Ajokki oli liikkeellä. Rauhallisesti rullaten se lähestyi ramppia. Kuskin silmäkulmassa ei sillä hetkellä pilkettä juuri näkynyt. Kieli keskellä suuta Jani kuitenkin jollain ilveellä jyräsi menopelinsä laivaan. Aplodien saattelemana, luonnollisesti.
Tunnissa Ajokki ylitti meren ja rantautui Ko Samuille. Laivasta poistuminen meni jo rutiinilla, samoin puolikkaan saaren ympäri ajaminen. Vasta Lamain rantakadulla haasteet nousivat bussin tasolle. Tien kapeuden, matalalla roikkuvien sähköjohtojen ja sekavan liikennekulttuurin takia Ajokki ei mahtunut parkkiin erään hotellin pihaan.
Jani kaasutteli bussilla horisonttiin, matkustajat jäivät etsimään majapaikkoja. Minä odotin bussia taistellen silmäluomieni painolastia vastaan. Odottelutuokion jälkeen kuski kurvasi paikalle. Ajokki tosin oli jäänyt jo temppelin pihaan parkkiin, Janikin istui pelkääjän paikalla.
Ratin takaa löytyi Hanna Sirkiä Live & Let Dive -sukelluskeskuksesta. Lamain kapeilla kaduilla salolaisbussia seuraamaan lähteneestä naisesta kuoriutui pelastava enkeli, jonka lava-autolla matkatavarat saatiin kuskattua bussin tavaratilasta oikeille omistajilleen.
Hihittelin raahautuessani hotellille. Mahdottomasta oli tehty totta: Ajokki Royal lepäsi nyt buddhalaistemppelin pihalla keskellä Thaimaanlahtea.
—
English
On Tuesday we had seen enough of Ao Nang. The next stop was going to be Ko Samui. Because of the long drive we had ahead of us, Jani the Driver decided to drive through the night. The plan worked quite well, we reached the harbour by sunset. It was never going to be easy to get the bus to the island but Jani somehow managed to pull it off. Now the 20-something-year-old bus is sleeping in front of a buddhist temple on an island in the middle of the Gulf of Thailand.
Onpas hieno toi ensimmäinen kuva! Tainnut olla jalusta käytössä?
Taisipa ollakin 🙂 gorillapod – ma suosittelen! Kiitti!
K
Loistavaa matkantekoa, järjen käyttö on näköjään sallittua matkallanne ja oivalluksille annetaan riittävästi tilaa. Missäs se hammas on lohjennut ? Kannattaa käydä korjauttamassa, ettei tuu mitään särkyjä – niitähän ei kestä kukaan 😉
Miten sitä onkaan mukananne, nukkumassa, matkustamassa, jännittämässä ja ennen kaikkea nauttimassa matkan tuomasta jännityksestä ja seikkailusta.
Jani on kyllä rohkea miäs !
Joka päivä odottelee kuulumisia ja onhan niitä tullut kiitettävästi hyvien ja mukavien kuvien saattelemana.
Mitäs tässä – uusia odotellaan ;-))
Tuohon pyyhkijänsulkien alla olevaan tummansiniseen raitaan sopisi oikein hienosti FILAND teksti, sitä ei oikein missään näy.
KBH5050, Kirjoitukseesi sanoisin että eikö FINLAND sopisi paremmin, ja sitten muuhun,on seurattu matkanne tekoa päivittäin ja joskus tunneittainkin. On hienoa SUOMEN markkinointia ulkomailla juuri teidän tekemä työ. Jatkakaa uutisointia ja kuvien lähettämistä. Onnea seuraaville etapeille.
Oletpa oikeassa, ihminen on erehtyväinen ja kirjoitusvirheitä itsekellekkin sattuu-)