Etiopian vuoristoisen alueen sydämessä, noin 2500 metriä merenpinnasta sijaitsee Lalibela. Lalibela on kuuluisa yhdestätoista kivisestä kirkostaan, joista osa on hakattu irti peruskalliosta. Kirkkojen rakentaminen on aloitettu noin 1100-luvulla. Alue on etiopialaisille pyhä ja kirkot ovat edelleen käytössä. Ne kuuluvat myös UNESCOn maailmaperintökohteisiin.
Saimme oppaaksemme alueelle Desewn, paikallisen nuoremman papin. Hän haki meidät hotellilta aamulla ja johdatti pitkin aluetta noin kuusi tuntia. Lähes kaikki kirkot sijaitsevat Lalibelan keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan. Alueelle olisi voinut tutustua myös itsenäisesti, mutta väitän, että kierroksesta sai enemmän irti oppaan kanssa, vaikka Desewn aksentti välillä olikin kovin voimakas. Opaspalveluista maksoimme 500birriä eli noin 20 euroa. Lisäksi alueelle perittiin 50 USD:n pääsymaksu.
Kävimme ensin katsomassa osan kirkoista, jonka jälkeen nautimme lounaan jatkaen loppuihin. Osa kirkoista on paremmin säilyneitä, osaa restauroitu ja osa katettu rakennelmilla, joiden arvelen ulkonäön perusteella olevan saksalaista insinöörityötä. Aurinko ja sade kuulemma kuluttavat kirkkoja niin paljon, jotta ne on pakko suojata. Opas tuntui olevan kovin ylpeä rakennelmista. Itseäni hökötykset hieman häiritsivät, vaikka toki ymmärrän syyn niiden pystyttämiseen. En tiedä olisiko parempi, jos suojaavat rakennelmat olisi jollain tavalla yritetty sovittaa ympäristöön? Vai onko parempi, että ne ovat todella erilaiset kuin suojauskohteensa?
Kirkoissa näkyi nykyaika myös sisällä. Kaikki kirkot oli valaistu kammottavilla loisteputkivalaisimilla. Kylmän kalsea valo vei osan tunnelmasta, kuten myös kovin uuden näköiset maalaukset. Kirkoissa rukoilemassa olleet ihmiset kuitenkin loivat paikkoihin vaikutelman, jossa saattoi aistia jotain pyhää. Oppaamme kertoi myös, että vaikka monet tulevat rukoilemaan kirkoille, eivät rukoukset enää tule suoraan sydämestä niin kuin ennen.
Kirkot olivat kauniita, mutta mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisiä sekä menoja, joita kirkkojen ympäristössä oli. Näimme muun muassa hautajaiskulkueen, joka mielestäni oli valtava, mutta paikallisen pikkupojan Abrahamin mukaan pieni. Isot hautajaiset olivat vasta sitten, jos mukana oli koko kylä. Kyseenomaisessa kulkueessa oli mukana vain lähiperhe, vaikka osallistujia oli muutama sata. Lisäksi näimme ristiäiset, joissa oli vain parikymmentä osallistujaa. Myös muita menoja oli käynnissä: pyhiä tekstejä luettiin, lauluja laulettiin ja rukouksia luettiin sivellen samalla puisista helmistä tehtyjä rukousnauhoja. Olisin mielelläni tarkkaillut ihmisiä hieman kauemminkin.
Lalibelan kirkot, kuten niin moni muukin vastaava kohde, tarvitsi enemmän aiheeseen syventymistä, jotta lyhyestä vierailusta saisi kattavamman kokemuksen. Kirkot eivät The Church of St. Georgesia eli Pyhän Yrjänän kirkkoa lukuun ottamatta ole esimerkiksi Kambodzan Angkorin alueen kaltaisia vaikuttavia rakennelmia, joita katsoessa hämmästyisi aina vain uudelleen ja uudelleen.
Lalibelasta lähdimme vielä samana iltana takaisin Gashenaan. Matka taittui näppärästi Land Roverilla, josta maksoimme 1200birriä eli noin 50 euroa. Oli mukava nähdä tie päivänvalossa, vaikka olin samalla myös tyytyväinen, että olimme matkanneet toiseen suuntaan pimeällä. Sen verran kiemuraista ja mutkaista tietä ajettiin.
Tänään soi: Jeff Buckley – Hallelujah
__
The rock-hewn churches of Lalibela
Lalibela is located in Northern Ethiopia, 2500 meters above the sea level. It is known for it´s rock-hewn churches. Churches are from 12th century. The area is sacred and the churches are still in use. The Churches also belong to UNESCO world heritage sites.
Almost all of the churches are located in the centre of Lalibela. You don’t need a car to see them. It is possible to go and have a look on your own, but with guide you will get much more out of the place. Our guide Desew took us around the area for 6 hours. We say almost all of the 11 churches. Desew is a younger priest and he knew his job. The guide service cost us 500 birrs (about 20euros). There was also an admission fee of 50 USD.
The churches were beautiful! Only thing that bothered me was the ugly shelters that had been build to protect the buildings. I understand why they have been made. But maybe they could have made something that would be more in harmony with the historical place.
Even more interesting that the churches was the people around the place. We say many praying and chanting men and women, a funeral and a christening. I would have loved to watch the people even longer time. They were the thing that made the area feel holy, not the churches alone.
After a day in the area, we jumped on a Land Rover. The driver took us back to Gashena, where we spend the night.
