Mielikuvia ja reissutodellisuutta

Pitkällä reissulla saa kotoa viestejä, jotka kuuluvat ”oi ihanaa kun saat olla siellä lämmössä”, ”tyyppi on siellä paratiisissa, kun me vaan palellaan pakkasessa”, ”hyvähän sun on olla kun oot siellä lomalla ja me vaan raadetaan täällä oravanpyörässä” ja ”ai, että mä olen kateellinen kun sulla on varaa reissata”.

Mielikuvia matkustamisesta on monia, mutta todellisuus ei aina vastaa sitä mitä ihmiset kuvittelevat reilun kolmen kuukauden (tai pidemmän) reissun olevan.

Aidosti kateelliset kuvittelevat pitkiä aikoja reissaavan henkilön olevan varakas. Monella on valloillaan harhaluulo elämästä, jossa lekotellaan uima-altailla, majoitutaan hienoissa hotelleissa, syödään hyvin ja juodaan sateenvarjodrinkkejä auringonlaskussa. Visa vinkuu ja luottokunta kiittää. Näin ei suinkaan ole. Todellisuus on aivan muuta.

Joskus on vaikeaa vetää rajaa asioiden välille.
Joskus on vaikeaa vetää rajaa asioiden välille.
"Sun vieressä on lämmin, ku ulkona on kylmä Kun sua hellin, oon aina taivaas Tiedän mitä etsin, kun sut löysin En osaa olla yksin, kun sain sut"
”Sun vieressä on lämmin, ku ulkona on kylmä
Kun sua hellin, oon aina taivaas
Tiedän mitä etsin, kun sut löysin
En osaa olla yksin, kun sain sut”
"Freedom is a state of mind."
”Freedom is a state of mind.”

Pitkään reissaava henkilö on usein painanut puolesta vuodesta vuoteen taukoamatta duunia. On kannettu lautasia ravintolassa, jaettu postia, ajettu jakeluautoa, tehty tuplavuoroa sairaalassa, raadettu rakennuksilla jne. Usealla on ennen reissua ollut parikin työpaikkaa, vapaa-aika on ollut vähäistä ja sosiaalinen elämä rajoittunut työkavereihin. Kekkerit ja kissanristiäiset ovat jääneet välistä, sillä joka penni on säästetty tulevaa reissua varten. Moni myy lähes kaiken omaisuutensa ja pidättäytyy ylimääräisestä kuluttamisesta saadakseen mahdollisimman suuren reissukassan. Osa myös työskentelee matkan aikana, esim. kirjoittamalla juttuja, suunnittelemalla nettisivuja tai toimimalla vapaaehtoisena hostelleissa majoitusta vastaan. Jokainen pitkään reissaava on luopunut jostain päästäkseen matkaan.

Harva pitkään reissaava yöpyy reissullansa pakettimatkoilta tutuissa hotelliympäristöissä. Joku saattaa joskus antaa itselleen esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi yön tai pari hienossa hotellissa. Usein päiväbudjetit ovat tarkkaan laskettuja ja jos joku päivä budjetista lipeää, tuntee sen nahoissaan seuraavana päivänä.

Reissaajalla on jokaisessa maassa uusi valuutta opeteltavana, korttimaksaminen onnistuu harvoin ja automaatitkin toimivat niin ja näin. Ison rahatukun kanssa matkustaminen on aina turvallisuusriski. Länkkäri nähdään monesti kävelevänä pankkiautomaattina ja jatkuva tinkaaminen käy tottumattoman hermoille. Ostosten jälkeen on ukotettu olo, vaikka ei olisi maksanut tavarasta kuin euron tai pari. Pikavuorolaisilla keskimääräinen päiväbudjetti Afrikassa on tainnut pyöriä noin 40 eurossa. Toki osa matkustaa pienemmällä ja osa suuremmalla budjetilla.

Vaikka yöpaikkana on yksinkertainen maja, saattaa se olla yksi reissun parhaista.
Vaikka yöpaikkana on yksinkertainen maja, saattaa se olla yksi reissun parhaista.

Reissuarkea on myös kylmä suihku (vaikka muuta on luvattu), vetämätön wc-pönttö, ”puhdas” pyyhe, joka haisee ummehtuneelle, toimimattomat valaisimet, sähkökatkot, pistorasiat, jotka lyövät kipinää kun niihin sovittaa adapteria, lakanat, joista ei voi olla varma onko niitä vaihdettu edellisen nukkujan jäljiltä, huoneissa majaileva ”luonto” eli hyttyset, koppakuoriaiset, torakat, heinäsirkat, hiiret, gekot, hämähäkit yms. öttiäiset, joita näkee vain luontodokumenteissa. Näitä saattaa siis olla ihan hyvissäkin paikoissa, ei pelkästään halpamajoituksessa. Paratiisimaista? No ei oikeastaan.

Reissuarkeen kuuluu myös jatkuva säätö veden, ruoan ja pyykinpesun kanssa. Maissa, joissa hanavesi ei ole juotavaa ja päivittäinen veden tarve kuumuuden takia nousee yli kolmeen litraan, veden kantaminen kaupasta on jatkuva ralli. Ruoka taas…Syödä tulee joka päivä. Monta kertaa. Tuntemattomalla kielellä kirjoitetusta ruokalistasta tilatessa ei voi olla varma sitä saa. Haastavaa se on etenkin silloin, jos noudattaa jotain erityisruokavaliota. Lisäksi ruoan laatu ja puhtaus on monesti mysteeri. Makuelämyksistä tai mauttomuudesta puhumattakaan.

Toisinaan horisontissa ei näy mitään.
Toisinaan horisontissa ei näy mitään.
Joskus perhosen siivenisku maapallon toisella puolella saa aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa.
Joskus perhosen siivenisku maapallon toisella puolella saa aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa.

pakojani

Mitä taas tulee vaatteisiin ja pyykkihuoltoon. Rinkkaan sullotut vaatteet haisevat pahalle ja ovat rypyssä. Mukana on vain muutama vaatekerta. Kaikki on nuhjuista, nukkaista ja reikäistä. Pyykit saa usein pesetettyä muutaman euron kilohintaan, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin puhdas. Lisäksi useasti joku vaatekappale jää saapumatta takaisin. Vastaavasti omien pyykkien joukosta löytyy jonkun tuntemattoman kalsarit.

Pitkään reissussa ollessa iho kärtsää ja kesii, tukka alkaa hapsottaa, paino nousee tai putoaa, arvet lisääntyvät ja käsitys hygieniasta muuttuu. Pikkuvioista ei jaksa välittää ja lääkäriin mennään vain ääritapauksessa. Pään sisällä tapahtuu muutoksia, joita ei voi käsittää kuin toinen pitkään reissussa ollut. Ympäröivä maailma muuttaa itseä niin paljon, että kaikki kotona tuntuu pysähtyneen. Todellisuudessa kaikki kuitenkin muuttuu, muutos vain tuntuu tapahtuneen ainoastaan siellä missä itse kulloinkin on.

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.
Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Miksi sitten ylipäänsä matkustaa? Miksi ei vain pysyisi omassa pikku kuplassaan? Matkustamme siksi, että se mitä kotona on, ei riitä vaan sielu janoaa uusia kokemuksia. Siksi, että ymmärtääkseen ihmistä ja kulttuureita on poistuttava kotikonnuiltaan. Siksi, että oppiakseen maailmasta ja ymmärtääkseen sitä on poistuttava mukavuusalueeltaan. Siksi, että arvostaakseen sitä mitä itsellä on, on nähtävä miten monella tavalla voi elää. Siksi, että on jotain mitä vanhana muistella. Siksi, että kehittyisi ihmisenä. Siksi, että voi tuntea olevansa elossa. Siksi, että voi päivittäin ihastua ja rakastua uudelleen ja uudelleen. Siksi, jotta oppisi kaipauksen syvemmän merkityksen. Siksi, että hyvässä seurassa nairobilaisen hotellin katolla vietetty ilta on jotain mikä saa hymyilemään vielä vuosien päästäkin. Siksi, että voi.

Tänään soi: Louis Armstrong – What a Wonderful World

P.s. Pikavuoron Euroopan etapille mahtuu vielä mukaan!

__

The travelling reality

When travelling, people at home are always sending messages and saying that you are so lucky that you are travelling and we are just working. And that you are so lucky just stay in paradise. Well reality isn´t always same as i travelling magazines.

Everything isn´t always so wonderful and nice. Before the trip you have probably worked two or three jobs, saved everything you earn and forgotten about your social life. Just to have as much money as possible for the grande trip.

Places you end up staying are not 5 star hotels, not even close. When travelling on a budjet you mostly end up staying in a crapy place, having a cold shower after sleeping a night with bugs. The food you eat isn´t always fresh or good, and sometimes you don´t even know what you are eating. If you are on a special diet, good luck! It´s not gonna be easy to follow that, although is not impossible.

Travelling also changes you. Your hair is messy and colored by the sun. You get new scars and your skin is burned and tanned in some many lines that you look like a crossword puzzle. You fell in love everyday and you will learn how to say goodbye. You miss the people you have met along the road and you still know that the little voice inside you just wont let you stay.

So why do we even travel? We travel because we want new experiences. Because to understand the world we live in we have to move outside our comfort zone. Because we want to learn new things. Because we want to grow as human beings. Because we want to have something to remember when we are old. And just because we can. So go before it´s too late. Even, it´s never too late to go.

  1. Voisiko olla myös niin, että osa lähtee pitkälle reissulle (tai matkustaa usein tai muuten vaan paljon) paetakseen jotain? Se voi olla vaikka yksinäisyyttä, todellisuutta, ikäviä ihmissuhteita, näköalattomuutta. Ilman muuta kaikki jutussa mainitut aisat ovat totta, mutta tämä tuli yhtenä mahdollisuutena mieleen.

  2. Tykkäisin kahdesti, mutta kun se ei onnistu. – Toki matkustaminen jotakin maksaa ja matkan aikana tili hupenee enemmän kuin kotona, mutta ei niin paljon kuin budjetoidaan. Esim ruuasta ja juomasta joutuu maksamaan kotonakin, ehkä jopa enemmän kuin matkalla. Reissu on aina hintansa väärtti: smakar det så kostar det. Sitä en ymmärrä, että niin monet lähtevät etelään löhöilemään. Sitä voi tehdä kotisohvallakin. Matkalla pitää nähdä, kokea, oppia ja nauttia, vaikkapa pikavuororeissulla tai matkustamalla muuten, omatoimisesti tai ryhmävalmismatkalla.

  3. Olen seurannut ”Rantapallo” ohjelmaa jo alusta lähtien. Nykyisin olen harvemmin enää kirjoitellut omia tuntemuksiani asioista jotka kohdallani ovatkin nykyajassa mutu-tuntemuksia. En ole kovinkaan paljon seikkaillut maailmalla, mutta jotain sentään olen oppinut minäkin reissailusta. Nyt tämänkertainen todella kolahti. Tässä jutussa todella kirjoittaja toi esiin kaikenlaista mitä matkalla saattaa tulla esiin. Sitä nurjaa puolta on varsin usein. Sitä monasti itsekin kotisohvalta katsoen ajattelee kun kuulee jonkun reissaavan, et onpa jollakulla kivaa reissulla. Kun sitten ajattelee tarkemmin omien pienten kokemusta kautta, voi todetta että reissulla niitä huippuhetkiä on harvassa. Ja niitä onnenmurusia vieläkin harvemmassa. Mutta nehän ovat juuri reissun suola. Elämähän on aina jokinlaista vuoristorataa tai aallokkoa, kuten sanotaan. Jos elämä olisi tasapaksua, se olisi sietämätöntä sekin.
    Siksi suurkiitokset kirjoittajalle totuuksista ja kauniista kuvista.

  4. Hyvä teksti! Kiteytit pointin Anu 🙂 Monesti reissaaminen on tosi kaukana paratiisiolosuhteista, tosin tässä nyt oli koottu just ne huonoimmat puolet.

    Itse oon reissannu jopa 25e päiväbudjetilla Aasiassa, hyvin pärjäs… Mutta useimmiten matkoilla on käyny niin että lipeän puolivälissä budjetista ja samantien heitän sillä vesilintua, kun en halua jäädä vaikkapa jostakin hienosta retkestä tai kokemuksesta paitsi siksi ettei muka ole rahaa… Tämä kostautuu sitten kotimaahan palatessa, kun säästötilikin on tyhjä. Aina on ollut sen arvoista. 🙂

  5. Hienosti kiteytetty matkustelun ydinasia! Kaikki kunnia niille, jotka haluavat pysytellä kotona, mutta jäävät niin paljosta paitsi, joko tietoisesti tai todennäköisesti tietämättään. Usein on tosiaan mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

  6. Aivan loistava teksti, voisi olla omasta kynästäni! Meidän 9kk:n maailmanympärimatkan aikanakin just noita viestejä kotipuolesta riitti. Ihmeteltiin miten teillä on varaa jne. Mun mies teki kolmea duunia ennen reissuamme, mä lopetin kaiken turhan shoppailun, syötiin vähemmän ulkona jne. Mä irtisanouduin vakiduunista, jotta päästiin lähtemään. Reissun aikana wwooffattiin kahdesti kuluja kattaaksemme ja työskenneltiin lisäks hedelmänpoimijoina, motellisiivoojina ja tarjoilijoina. Märässä teltassa tai auton takaluukkuun viritetyssä sängyssä nukuttiin suurin osa reissuöistä. Ja oli aivan huikeeta, koettiin niin paljon uskomattomia juttuja ja tavattii mielettömiä tyyppejä. Kotiin paluun jälkeen on ollut uus seikkailu vaan toiveissa, ja säästäminen & suunnittelu on taas aloitettu. Ens syksynä sit mennään, Trans-Mongolia odottaa. En vois olla enemmän innoissani! Pitkät reissut tosiaankin vaatii uhrauksia, mut ne on aina sen arvoisia. Eikä sitä tajua kunnolla ennen kuin on kokeillut itse 🙂

  7. Iso kiitos kaikille palautteesta! Lämmittää mieltä kuulla, että iltapäiväpohdiskeluni on kolahtanut niin moniin. 🙂

    Ananyymi: Olet oikeassa tuossa pakenemisessa. Moni todellakin matkustaa myös paetakseen jotain. Omaa päätään ei kuitenkaan pääse karkuun vaikka kuinka pitkälle menisi. Olen maailmalla törmännyt myös ”Suorittajiin” eli matkailijoihin, jotka ”keräilevät” maita tai kilometrejä. Henkilöitä, jotka haluavat vaan mahdollisimman nopeasti käydä läpi mahdollisimman paljon. Loppujen lopuksi nämä Suorittaja-tyypit saattavat kulkea usean maan halki oikeasti kokematta mitään. Toisaalta sama kai se on kuinka matkustaa. Pääasia, että lähtee, menee ja katsoo, eikä jää muurille mulkoilemaan. 🙂

  8. Itse tykkäsin siitä miten pakenemis -aspekti, oli vaivihkaa ujutettu artikkeliin kuvan muodossa, jossa kolapurkissa lukee avainsana, ja ilmeet kertovat myös paljon. Omalla kohdallani jokaiseen lähtööni on liittynyt selkeästi uusien kokemusen tarpeen lisäksi myös pakeneminen. Monesti kaikkea mikä pakenemiseen liittyy ei pysty edes konkreettisesti erittelemään. Hetkittäin pakeneminen ja kaukokaipuu tunteen tasolla ovat hyvin lähellä toisiaan. Kerran pakenin kertoen vain äidille minne lähden. Ystäville kirjoittelin vuoden ajan sähköpostia antamatta kuitenkaan pienintäkään vihjettä missä olin ja mitä tarkalleen ottaen siellä tein. Mistä tuollainenkin paon tarve ihmiselle tulee on hyvä kysymys, mutta ehdottomasti pakoni vastasi selkeään tarpeeseen ja oli tärkeä osa elämänvaihetta.

    Me suomalaiset emme ole samalla tavalla ylpeä tai isänmaallinen kansa kuin vaikka amerikkalaiset, mutta sananparsi ”on lottovoitto syntyä Suomeen” jokaisen tapaamani suomalaisen sydämessä on paljon muuta kuin pelkkä tokaisu. Olemme kovin ylpeitä tietyistä sosiaalisista rakenteista, joilla pidämme pohjoismaista hyvinvointiamme yllä. Joskus aika sokeastikin ylpeitä. Kun puhun suomalaisten ystävieni ja läheisteni kanssa paontarpeestani, saan usein kuulla vastalauseita siitä kuinka on typerää kuvitella, että jossain muualla asiat olisivat paremmin. Haluni paeta kotimaassani kokemiani tiettyjä epämielekkäitä asioita ahdistaa monia ystäviäni, ja ehkä osuu samalla myös heidän sisällään arkaan kohtaan.

    Suomesta pois muuttaminen tai pakeneminen ovat melko tabuja aiheita, ja siksi pidin siitä, että artikkeli vain vaivihkaa vihjasi tähän suuntaan. Ehkä tästä blogista saamme vielä jossain kohtaa lukea myös tarkemmin kokemuksia pakenemisesta. Kuka tietää? 🙂

    Joka tapauksessa tämä artikkeli oli ehkä blogin tähän asti paras kirjoitus ja pisti taas todella miettimään elämää. Kiitos Anu!

  9. Loistava teksti. Allekirjoitan ihan joka kohdan. Olen itse kolmannella pitkällä reissulla, ja joka kerta mietin että miksi tähän taas ryhdyttiin. Mutta kyllä se vain joka kerta on vaivan arvoista. 🙂

Vastaa

Pikavuoro Maailman Ympäri

Pikavuoro maailman ympäri

Matka- ja tilausajopalvelut Finaround Oy