Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Simo.
On aikainen aamu Horseheadsissa. Matkaväsymys alkaa painaa pikavuorolaisten mieltä mutta vielä ei ole oikea hetki levähtää. New Yorkin metropoli on vajaan päivämatkan päässä. Etenemme rauhallisesti pitkin Pennsylvanian kumpuilevaa syysmaisemaa. Ruskan värit ovat juuri nyt parhaimmillaan vaahteroiden alkaessa varistaa ensimmäisiä lehtiään. Vähitellen mutkaiset kylätiet maatiloineen muuttuvat monikaistaiseksi massiivisten betoniseinien kehystämiksi valtaväyliksi.
Vauhdin kiihtyessä ja liikenteen vilkastuessa näköyhteys toisiin autoihin katoaa. Sovittu yhteinen klo 14 pitää unohtaa. Edessä on vain kuumaa moottoritietä ja sitä kaukaisuuteen erkanevia ramppeja. Nyt ei passaa ajaa harhaan. Puhelimet ovat kovassa käytössä ennen kuin navigaattoriin saadaan naputeltua uusi tapaamispaikka Newarkin lentokentän lähellä olevaan Days inn-majataloon. Kuljettajien rautaiset hermot olivat tarpeen kun navigaattorikaan ei ehtinyt reagoida kaistaviidakon paisuessa – takapenkin neuvoista puhumattakaan.
Vihdoin viimein päädyimme samaan osoitteeseen. Autot oli tankattu ja luovutuskunnossa. Käsillä oli viimeinen neuvonpidon hetki. Jokaisella oli päällimmäisenä mielessä siirtyminen omaan majapaikkaan eri puolille kaupunkia. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä takseja ei saatu paikalle puhelimitse eikä edes kadunmiesten ystävällisellä avustuksella. Niinpä Jani johdatti autokolonnan vielä Newarkin lentoasemalle josta kaikille löytyi taksi.
Pikavuorolaiset majoittuivat kukin taholleen eri puolille kaupunkia. Tästä eteenpäin jokainen pääsi tutkimaan Ison Omenan ihmeitä oman makunsa mukaan. Osalla matkalaisista siinteli mielessä jo kuukauden kuluttua aloittava Afrikan etappi alla Ajokki.
Amerikka paljastaa itsestään paljon, mutta paljon jää myös kysymysmerkkejä. Esimerkiksi suihkuhanojen perinmäinen toimintalogiikka jäi kirjoittajalle hämärän peittoon niiden ahkerasta käytöstä huolimatta.
Kiitokset hyville kuljettajille, karttureille ja majapaikan etsijöille, joiden ansiosta pääsimme joka yöksi lakanoiden väliin ja lopulta turvallisesti perille.
– ajettuja kilometrejä 7600km
– osavaltioita 17
– yövyttyjä kaupunkeja 18
– poikettiin myös Kanadassa.
Heh, noiden suihkuhanojen kanssa muistan itsekin Ameriikassa tapelleeni. Vettä ei meinannut tulla vaikka teki mitä. Lopulta vahingossa käänsin tai painoin tai väänsin oikeaa namiskaa ja vettä tuli. En enää muista mitä tein, mutta alastomat epätoivon hetket suihkun alla muistan yhä hyvin.