Kosovo on Serbiasta yksipuolisella julistuksella vuoden 2008 itsenäistymisellään Euroopan nuorin valtio. Nuori se on myös väestörakenteeltaan, sillä lähes 50% prosenttia kosovolaisista on alle 25-vuotiaita. Suomalaisille Kosovo on tullut tutuksi lähinnä uutisista sen kähinöistä naapurimaiden kanssa, joita Martti Ahtisaarikin kävi menestyksekkästi sovittelemassa. Täysin ei maa ole sodasta vieläkään toipunut. Pristinassa on edelleen nähtävissä pommistusten jälkiä, maassa on runsaasti työttömyyttä ja järjestäytynyt rikollisuus voi väkimäärään nähden paksusti. Silti Pristina ei ole matkailijalle sen turvattomampi paikka kuin muutkaan Euroopan pääkaupungit.
Pristina viehättää rosoisella eksotiikallaan. Kaupungin monet moskeijat, pieni basaarialue ja feikkituotekaupat tuovat itämaista vivahdetta, kun taas modernit muistomerkit ja kävelykatu ravintoloineen muistuttavat mitä tahansa keski-eurooppalaista kaupunkia. Silti ainakin näin sunnuntaipäivänä kaupungista jäi vaikutelma, ettei turismia ja sen tuomia mahdollisuuksia osata vielä täysin hyödyntää. Pikkukaupat pitivät ovensa kiinni, krääsämyyjät loistivat poissaolollaan ja nähtävyyksiksi mainostetut asiat vaikuttivat melkoisen itsekeksityiltä.
Hintataso on muuhun Eurooppaan verraten erittäin edullinen. Pizzan sai useasta paikasta 2 eurolla, cappucinon hinnaksi näytti vakiintuneen euro. Kaupungin tasokkaimmassakaan ravintolassakin oli hankalaa saada alkuruokineen ja viineineen aikaiseksi yli 15 euron laskua. Majoitusta on tarjolla runsaasti alkaen parinkympin hostellihuoneista tasoikkaisiin hotelleihin, joskaan läheskään kaikki paikat eivät ole vielä löytäneet internetin ihmemaailmaan. Englantia osataan ainakin asiakaspalvelutehtävissä hyvin, ja turistien kanssa jutellaan mielellään. Monille Suomi on tuttu maa, sillä sinne on päädytty paljon Kosovosta pakolaiseksi 90-luvun taitteessa.
Nähtävyydet on nopeasti katseltu, tärkeimmiksi mainitaan maan itsenäistymistä mainostava Newborn-monumentti, moskeijat, erikoinen kirjastorakennus, nopeasti kyhätty Nena Theresen katedraali, joka sekin oli tänään kiinni sekä ehkä kyseenalaisin kaikista, Bill Clintonin patsas. Samainen herrasmies on saanut myös nimikkobulevardin Pristinasta kiitokseksi tuestaan Kosovolle Jugoslavian hallitusta vastaan.
Pristina on rakennettu korkeiden kukkuloiden rinteille. Keskusta on suhteellisen tasainen, mutta asuintalot keskittyvät lähes kokonaan rinteisiin. Kaupungin kattoja tähyilemään kapuaminen oli melkoinen urheilusuorite keskipäivän paahteessa, mutta palkitsi maisemillaan.
Jos olisimme olleet täällä pidempään, olisin ehdottomasti hankkiutunut päiväretkelle vuorille. Retkibisneskin näyttää olevan täällä edelleen melko alkutekijöissään, mutta tulee varmasti lähivuosina yleistymään maan muun turismin kasvaessa, sillä maisemat ja vaellureittimahdollisuudet ovat mahtavat.
Huomenna vaihdetaan jälleen maata, vuorossa on Makedonia ja sen pääkaupunki Skopje. Tarkoitus on tutkia vielä eteläistä Kosovoa ennen rajanylitystä, mahdollisesti Prizrenin mielenkiintoiselta vaikuttavan kaupungin muodossa.
