Pitkää päivää

Seuraa sairaskertomusta.

Aamu alkoi ennen kahdeksaa hotellin ikkunan ulkopuolella räjähteleviin papatteihin. Alkuun villin riemukkaalta tuntunut uudenvuodenjuhlinta alkaa armeijan soveltuvuustestiä lainaten hiljalleen kiristää vannetta pään ympärillä.

Herätys ei muutenkaan päässyt top 10 -elämyksien joukkoon, sillä nenä oli yön aikana mennyt aivan tukkoon, kuiva yskä oli pahentunut ja olo kuumeinen. Kolmen Buranan, kahden kahvikupin, yhden aasialaisen siirappi- Red Bullin ja pienten bussitorkkujen jälkeen olo kohentui siedettäväksi.

Pieni flunssa ei muuten juuri jaksaisi kiinnostaa, mutta 10. päivä on tarkoitus hypätä Lanzhousta Lhasaan vievään junaan. Lhasa sijaitsee lähes 3600 metrin korkeudessa, joten korkean ilmanalan muutenkin elimistölle rankkaa vaikutusta ei viitisisi enää pahentaa sairastelulla.

Matkan aikana on vähän joka toisella matkustajalla ollut pientä köhää ja jopa lievää lämpöä, mutta sairastelut ovat menneet nopeasti ohi, joten elättelen toiveita, että jo huomenna on parempi olo.

Muutamalla matkustajalla on lisäksi lievä vatsatauti, mihin syynä saattaa olla yksinkertaisesti tulisemmaksi muuttunut mausteiden käyttö. Myös Aasian bakteerikanta poikkeaa sen verran härmäläisestä, että vatsa saattaa nikotella, vaikkei olisikaan syönyt varsinaisesti mitään pilaantunutta tai epähygieenistä ruokaa.

Normaalisti muuttaisin matkasuunnitelmia ja olisin paikallani vähintään niin pitkään, että orastava lentsu menisi ohi. Se ei kuitenkaan nyt ole mahdollista.

Surkeahkosta fyysisestä hapesta huolimatta on mukava olla jälleen liikkeessä.

Parin viime yön tukikohtana toiminut Jiuguan on persoonaton kaupunki, jonka keskustaa halkoo vain tasaisen suorat tiet. Katukuvaa piristi sentään vappukarnevaalien ja kesämarkkinoiden risteytystä muistuttava uudenvuodenjuhlinta, jonka ansiosta keskustan kadut täyttyivät arpajaisista, hattaramyyjistä, tarkkuusammuntakojuista ja muista huvipuistoista tutuista aktiviteeteista.

Kaksi yötä riitti kaupungissa kuitenkin aivan hyvin.

Maanantai vietettiin lyhyesti sanottuna bussissa. Päätimme ajaa Gansun provissin pääkaupunkiin Lanzhouhun mahdollisimman nopeasti, jotta kaikki saavat levätä rauhassa ennen torstaina starttaavaa Tiibetin osuutta. Ajoa kertyi peräti 14 tuntia, vaikka kilometrejä ei taitettu kuin 700.

Noin parisataa kilometriä ennen Lanzhouta yleensä hyväkuntoinen tie muuttui ihmeelliseksi perunapelloksi, jolla ajonopeus ei ollut järin häävi. Samaa kinttupolkua riitti 150 kilometriä. Teiden kunto näyttäisi Kiinassa heittelevän loistavasta täysin luokattomaan.

Iltaruokailun jälkeen kello nakuttaa jo neljää aamuyöllä, joten on aika painua suihkun kautta lakanoiden väliin. Lanzhou on kolmen miljoonan asukkaan suurkaupunki, joten kolme yötä täällä kuulostaa erittäin hyvältä. Vaikka miljoonakaupungeissa on myös huonot puolensa, tulevan 32 tunnin junamatkan aikana ehtii varmasti unohtaa saasteet ja vilinän.