Ranskalaisia ja makkaraa

Tavalliseen tapaan Pikavuoron suunnitelmat elävät. Tarkoitus oli startata jo tänään Luang Prabangista etelään kohti Vang Viengiä, mutta enemmistön mielestä yksi lisäyö kaupungissa oli paikallaan. Nykyisen suunnitelman mukaan vietämme Vang Viengissä ja Vientianessa molemmissa kaksi yö ja saavumme siis Thaimaahan perjantaina.

Jäämme alkuperäisestä aikataulusta muutamalla päivällä, mutta Suomessa kartan perusteella laadittu aikataulu oli tarkoitettukin hengittäväksi. Tämäntyyppistä matkaa on mahdotonta suunnitella päivän tarkkuudella.

Toki olisimme voineet tykittää väkisin Bangkokiin kuun loppuun mennessä ja jättää Laosin käytännössä väliin, mutta siinä ei lyhyesti sanottuna olisi ollut järjen hiventäkään.

Yksi lisäyö Luang Prabangissa teki jälleen ihmeitä. Oli aikaa sekä pyöriä kaupungilla että käydä noin 30 kilometrin päässä Luang Prabangista sijaitsevalla Kuang Sin vesiputouksella.

Vesiputous oli kirjaimellisesti keidas kahden kuukauden bussimatkustamisen jälkeen. Putouksen alajuoksulle on aikojen saatossa syntynyt pieniä koskia ja kalliolampia, joiden turkoosissa vedessä pääsi uimaan. Viimeistään vuorilta valuva, vilvoittava vesi pyyhki Kazakstanin ja Gobin autiomaan pölyt sekä varpaiden että korvien välistä.

Itse Luang Prabang synnytti ristiriitaisia tunteita. Kuten aikaisemminkin totesin, kaupungissa näkee 30 sekunnin aikana monta kertaa enemmän muita länsimaalaisia, kuin olemme nähneet koko tähänastisen matkan aikana. Sillä on hyvät ja huonot puolensa.

Kaupungin joenrantaa reunustavat kadut ovat pullollaan kaikkea, mitä matkaaja tarvitsee: kahviloita, leipomoja, ravintoloita, guesthouseja, hotelleja, pesuloita, tuktuk-kuskeja, rihkamakojuja, internet-kahviloita ja seikkailuretkiä kauppaavia matkatoimistoja on keskustan alueella kuin missä tahansa Kaakkois-Aasian turistigetossa. Löytyypä kaupungista jopa viinibaareja ja japanilaista fuusioruokaa tarjoileva ravintola.

Tämän vuoksi Luang Prabang on myös selvästi muuta Laosia kalliimpi. Turisteille suunnatuissa ravintoloissa jopa laosilainen ruoka, kuten munakoisolla ja mintulla höystetty kanakeitto tai jauhetusta sianlihasta valmistettu laap-salaatti maksavat 3-5 euroa. Kadunmiesten ravintoloista samat ruoat saa monta kertaa edullisemmin.

Myös majoitus on suolaisen hintaista. Onnistuimme löytämään muutaman muun matkalaisen kanssa aivan ytimestä perheen pyörittämän majatalon, josta siisti kahden hengen huone omalla vessalla ja suihkulla irtosi noin 12 eurolla. Halvimmillaan olen laosissa maksanut Mekong-joen rannalle rakennetusta bungalowista euron yöltä, mikä kertoo jotain Luang Prabangin hintatasosta.

Kaupungin viehätys ja turistien määrä perustuu sen siirtomaa-ajan historiaan. Käveltävän kokoisen pikkukaupungin rakennuksissa näkyy ranskalaiset vaikutteet. Koko vanha osa Luang Prabangista on itse asiassa Unescon maailmanperintökohde, minkä ansiosta keskusta on onnistuttu pitämään vapaana rumista betonitaloista ja muista moderneista häirikkötapauksista.

Pienestä natinasta huolimatta olen itsekin viihtynyt kaupungissa erittäin hyvin nämä kaksi päivää. Myönnettävä se on: välillä tekee hyvää olla palveluiden ympäröimänä ja syödä ylihintaista täytettyä patonkia ravintolassa, jonka henkilökunta puhuu sujuvaa englantia.

Tää on vaan niin helppoa, kuten eräs pikavuorolainen kuvaili Luang Prabangin kaltaisten kaupunkien elämää.

Loputtomasti sellaista ei jaksa, mutta parin kuukauden rypistyksen jälkeen kaiken helppous tuntuu huojentavalta.

Huomenna matka jatkuu siis kohti Vang Viengiä. Edessä saattaa olla viimeinen todella haastava ajopäivä, sillä  vähemmän yllättävästi tie vie läpi vuoriston. Tien pitäisi olla siedettävässä kunnossa, mutta erittäin mutkainen. Vang Viengin jälkeen on enää lyhyt matka Thaimaan rajalle, josta alkaa loistavat ja tasaiset tiet.

Jospa sitä huomenna viimein pääsisi virittelemään riippumattoa bungalowin terassille. Edellisestä kerrasta alkaa jo olla turhan pitkä aika.

P.S. Päivitin blogin eilen illalla lokaalia aikaa luangprabangilaisessa nettikahvilassa, mutta vasta nyt Vang Viengissä huomasin, että postaus oli syystä tai toisesta jäänyt julkaisujärjestelmään luonnokseksi. Pahoittelut tästä, mutta ainakin tänään tulee nyt sitten kaikkien janoisten riemuksi kaksi päivitystä!

Pojat jossain maantienvarressa matkalla Luang Prabangiin.
Luang Prabangissa on helppo kierrellä jalkaisin. Liikenne on kaduilla melko vähäistä.
Luang Prabangin erikoisuus: porsaasta, sitruunaruohosta, chilistä ja muista mausteista valmistettu makkara nautitaan erittäin voimakkaan chili-kastikkeen kanssa.
Kaupungin kadut ovat pullollaan palveluita kajakkiretkistä internet-kahviloihin. Koko kaupunki pyörii matkailun ympärilla. Todella usein turistien suusta kuulee ranskaa: Kaakkois-Aasiaan matkaaminen on ranskalaisille samalla matkustamista oman maan historiaan.
Iltaisin koko Sisavangvong Road muuttuu tulijaisshoppailijan paratiisiksi. Kojuista löytyy kaikkea mahdollista kankaisista käsilaukuista tauluihin ja koruihin ja vaatteisiin.
Buddhalaisuus värittää Luang Prabangin katukuvaa. Kuvassa kuninkaallisen palatsin yhteydessä sijaitseva temppeli.
Kuang Sin putouksia ei kannata jättää väliin, jos on käymässä Luang Prabangissa. Vilvoittavissa lammissa kylpevät sulassa sovussa niin paikalliset kuin turistitkin. Jopa sesongin aikana putouksen juoksulta löytyi omaa rauhaa.
Tässä kuvassa on sellainen viidakon tuoksu. Kuang Si -putouksilta.

  1. … ja matkanne jatkuu. Loppua kohden tulee enempi hienoi kuvei ja muutenkin tuntuu, että jokainen on löytänyt jotain hyvää, jotain huonoa ja keskiarvossa mennään tyytyväisinä.

    Kiitos edelleen hyvistä kirjoituksista ja kirkkaista kuvista. Niitä on kiva lukea ja kuolailla täällä kotisohvalla edelleen kateudesta vihreenä …

    Nyt onneks täälläkin jo melkein plussa-asteita, joten kesää kohden mekin mennään kovaa vauhtia.

    eija

  2. Löytyyhän tuolta Luang Prabangistakin niitä halpoja guesthouseja, saa tosin nähdä hieman normaalia enemmän vaivaa et löytää ne. About 50m päässä tost sisavangvong roadist alkaa löytymään jo 2 hengen huoneita suihkulla & vessalla 7$/yö. Ja ihan miellyttävässä kunnossa ovat.

  3. Mukavan oloista rapsaa on ollut koko reissun ajan, mutta nyt pistää kyllä vähän tekstin laatu mietityttämään. Ihme dissausta kuinka Luang prapangissa on turisteja ja hinnat pilvissä. Kaupunkihan on kuitenkin UNESCON maailmanperintöluettelossa, niin tottakai se houkuttelee turisteja. Ja tietenkin turismi saa aikaan tarjontaa niin ruokapaikkojen ja majapaikkojen suhteen, on kalliita ja halpoja. Itse luang prapangissa pariin kertaan käyneenä olen kyllä löytänyt aina kukkarolleni sopivan majoituksen ja safkan. On vähän huono verrata taalan bungalovi majoja Vang viengissä tai 4000 islandilla Luang prapangin guesthouse tyyliseen majoitukseen. Samoin katukeittiöitä ja ravintoloita.

    Toivotan teille hyvää loppureissua ja samalla toivon, että pysyt asiassa näissä raporteissa, mollaamista ja disaamista ei ole hauska lukea.

    1. Olipa outo kirjoitus! Mitä tarkoitat ettei ole pysytty asiassa, tai mitä on mollattu? Miksi ei saa kertoa jos kaupunki on kalliimpi kuin Laosin muut kaupungit?
      Blogia on ollut mukava seurata, joten jatkakaa samalla tavalla.

    2. Reissaajalle terkkuja, emme kaipaa kommenttejasi meille tämä on todella mukavaa ja on inhoittvaa jatkuvat narisijat jotka käyvät vain inisemässä . Olen reissulaisten hengessä mukana ja tödella tyytyväinen , kiitos taas . terttu .

  4. Vähän paistaa läpi tollanen perus ”truetravelleri” mäkätys tästä tekstistä. Se vähän häiritsee ja ärsyttää yleensäkkin toi tyyli että mä teen nää asiat niin paljon paremmin ku perustallaajat (yövyn halvimmissa murjuissa, tinkaan ja pihtaan kaikesta mikä vähänkin maksaa).

  5. Hieno homma, pojat ja tytöt <3 Mikä sen ihanampaa kuin nauttia täydestä sydämestä matkan loppuosuudesta, johon ei toivottavasti enää lipsahda mitään ilkeitä asioita, ei tien päällä eikä tien vieressäkään. Taustamatkaajista puhumattakaan. Joko olette ajatelleet vastassa olevia jäähyväishetkiä? Kirjoittakaa valmiiksi erojaispuheet, siinä halausten ja kyynelten välissä ei enää muistu mieleen mitä piti matkakumppaneille sanoa erotessa. Luanikast loppureissuu t: reiska ja aila

  6. Ei lähetä siihen travelleri-dissautteluskeneen ollenkaan mukaan. Kunhan pisti silmään Luang Prabangin selvästi korkeampi hintataso muuhun Laosiin verrattuna. Ja siihenhän juuri on syynä turismi, minkä mielestäni kerroin tekstissäkin ilman sen kummempaa negatiivisita latausta.

    Myös muiden länsimaalaisten määrä kaupungissa oli hienoinen shokki, kun niin pitkään olimme tallanneet teitä, joissa vastaavaa ei ole ollut. Olen tainnut tavata viisi tai kuusi länsimaalaista koko matkan aikana. Vasta Kunmingissa alkoi näkyä muita valkonaamoja, ja sitten Luang Prabangissa monikertaisesti enemmän. Tottakai se herättää tunteita, joita tännekin voi sitten vuodattaa. Kyse ei ole hyvän tai huonon vastakkainasettelusta, ainostaan isosta erosta.

    Pahimmat pihtailut jäivät jo ensimmäiselle Kaakkois-Aasian-kierrokselle. Pääasia että nauttii, kukin tyylillään.

    Noi hintatiedot kuitenkin kiinnostanevat isoa osaa lukijoista, ja mielestäni ihan paikallaan myös kertoa siitä, että kaupungissa saa halvemmallakin ruokaa, jos haluaa. Kun itsekin olen tietyllä budjetilla liikkeellä, niin ymmärrettävästi ne majapaikat ovat sieltä halvimmasta päästä.

    -t

  7. Ihana tuo video! Pieni pala Paratiisia 🙂
    Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta ja kauniista kuvista, kyllä kelpaa! 🙂 Ikävä tuli itsellenikin takaisin Kaakkois-Aasiaan näistä tunnelmista lukiessa.

  8. No huhhuh, on se vaan ihan kummallista, että heti jos vaan joku vähänkin arvostelee bloggaajan tekstiä, niin heti ollaan karvat pystyssä haukkumassa, että ei me sun kommentteja tarvita. Eikös kuitenkin ole niin, että kaikilla on sananvapaus eli saa sanoa oman mielipiteensä, vaikka se nyt joskus olisikin vähän bloggaajan tekstiä kritisoiva. Suvaitsevaisuutta, hei come on, teiltä kanssalukijoilta.

Vastaa

Pikavuoro Maailman Ympäri

Pikavuoro maailman ympäri

Matka- ja tilausajopalvelut Finaround Oy