Kiina, Intia, Malesia, Thaimaa, Aussit ja Ruotsi.
Nuo kansalaisuudet ehdin tunnistaa ennen kuin putoan kärryiltä. Eri väriset ihmiset vilisevät silmissä, eikä tärykalvoille kantautuvia kieliä ehdi tunnistaa. Jopa kamera kaulassa seisova pikavuorolainen hukkuu massaan kulmauksessa, jossa kiinalaiskorttelin ruokakojut ja pikku-Intiasta paukkuvat Bollywood-rytmit kohtaavat. On vaikeaa erottaa paikallinen turistista, kahvilan asiakas tarjoilijasta.
Riksakuskin kokenut silmä ei kuitenkaan petä, vaan bongaa paikallaan pyörivän länkkärin jo neljänkymmenen metrin päästä. Kyydistä kieltäydyn vähäpuheisena, ympärillä pyörivä sirkus on sekoittanut pään. Ratkaisu on silti mainio, sillä sekavasta kaupungista on otettava selvää jalkaisin.
Kaaottisen kaupungin tarina kulkee jotakuinkin näin: 1700-luvulla hollantilaiset hallitsivat Melakansalmen maustekauppaa Melakan kaupungista käsin. Asiaintila kismitti suunnattomasti brittejä, jotka päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä. Englannin Itä-Intian kauppakomppania rantautuikin strategisesti tärkeälle Penangin saarelle vuonna 1786, aikana, jona yksityisomisteisten yritysten ja valtiollisen sotakoneiston raja oli melko liukuva.
Ensin tuli linnoitus, sitten kukoistava satama, kauppa alkoi käydä ja ihmiset, monenlaiset, riensivät elantonsa perässä kohti ansaintamahdollisuutta. Nyt paikalla sijaitsee Georgetown. Unescon maailmanperintökohteiden listalle yltänyt, Malesian toiseksi väkirikkain asutuskeskus, joka on rankattu yhdeksi maailman eläväisimmistä kaupunkeista.
Yksikään yllä mainituista titteleistä ei herätä ihmetystä, ne on kaikki ansaittu.
Lautat suhaavat satamaan ja sieltä pois, päätiet ja sivukujat kuhisevat melkeinpä kellon ympäri. Musiikki pauhaa kaiuttimista, rasva tirisee ruokakojujen kyökeissä ja autot tööttäilevät iltapäiväruuhkassa.
Arkkitehtuuri on kaikessa käsittämättömyydessään täysin linjassa Georgetownin kaduilla vallitsevan luovan kaaoksen kanssa. Kun kulkee pitkin ränsistyneiden hökkelien kansoittamaa kujaa, saattaa päätyä korkealle kohoavaan ostoskeskukseen, jonka rinnalla jumbot ja ideaparkit muistuttavat pikemminkin valintataloja. Sataman lähellä sijaitsevaa liikekeskustaa hallitsevat pankit ja toimistot, kun taas toisaalla reilun sadan metrin kävelylenkillä saattaa törmätä niin muslimien, hindujen kuin kiinalaistenkin pyhättöihin.
Georgetownin lumoa on vaikea selittää, katukuvaa hankala tallentaa muistikortille. Kokiessa sen kuitenkin ymmärtää. Kun punaisesta langasta saa kiinni, on siitä vaikea päästää irti.
Kun Ajokki on saapunut takaisin Suomeen, Pikavuoron sivukonttori sijoitetaan Georgetowniin.
Georgetown pähkinänkuoressa:
– Ahdistava? Voi hyvinkin olla.
– Sekava? Tavallaan.
– Hypnotisoiva, innostava ja inspiroiva? Aivan varmasti.
Georgetownin makumaailmaan palataan piakkoin, pysykää kanavalla.
Eka kuva on mieletön. Kuten on myös Kalle. Enough said.
Juuri sellaista palautetta jota minä odotan. Hyvät kuvat, tietoa takana ja iskevä teksti. Kiitos.
Penagilla muuten aivan loistava julkinen liikenne a’la Rapid penang:
http://www.rapidpg.com.my/
Hienoja kuvia ja mieleinkiintoinen juttu! Tällaisia on kiva lueskella vähemmän inspiroivana räntäsadepäivänä. Kiitos!
Miten ruoka maistui Malesian ruokapääkaupungissa? Itse söin parempaa intialaista ruokaa Georgetownissa kuin Intiassa koskaan.
Terve Reissuesa!
Veikaan, että piakkoin ulos tuleva video vastaa kysymykseesi täydellisesti. Näin etukäteen voin kyllä sanoa, että kulinaristiä George Town ei petä 🙂
No nyt tulee sellaista journalia, jota olen kaivannut.
Hyvä, Kalle!
Ihanat muistot viime talvelta tulvahtivat mieleen lukiessa Kallen tarinaa. Kiitos ja Hyvää Itsenäisyyspäivää!