Unkarista ajeltiin Serbian rajan yli ilman sen kummempaa ihmettelyä, mitä nyt jonoissa kiilaaminen tullikopeille tuntuu olevan itäisessä Euroopassa enemmänkin tapa kuin poikkeus. Suomalainen kun on tottunut odottelemaan kiltisti vuoroaan, nämä kiivaammalla temperamentilla siunatut kansat eivät. Pysähdyimme idyllisessä Subotican kaupungissa heti rajan jälkeen haistelemaan uuden maan tuulia. Tässä maassa Ajokkikaan ei ole ennen vieraillut. Pidimme kunnon tauon, koska pääkaupunki Belgradiin näytti olevan kelpo tietä perille saakka ja rajanylitys oli ollut tuskaton.
Sen jälkeen hommat eivät taas menneetkään ihan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Pikaiseksi aiottu bussin vessan tyhjennysoperaatio suisti meidät pois pääväyliltä, ja päädyimme harhailemaan kuoppaisille ja pilkkopimeille kyläteille. Moottoritie kulki aivan vieressä, sinne halusimme. Ensimmäinen liittymä oli suljettu, sitten toinen. Kolmas. Navigointiohjelma ei tällä kertaa varoittanut mitään tällaisesta. Körötimme kolmatta tuntia 60 km/h, kello läheni kymmentä. Pikkukylän savuisesta baarista ei saanut edes kahvia, mutta neuvot lähimpään auki olevaan liittymään sentään irtosivat. Perillä oltiin puolilta öin, taas heräteltiin majapaikkojen pitäjiä.
Kaikki saivat lopulta katon päänsä päälle ensimmäiseksi yöksi, vaikka se alkuun näyttikin haasteelliselta. Belgrad on lyhyessä ajassa kohonnut suosituksi ja trendikkääksi kaupunkikohteeksi, ”Balkanin Berliiniksi”, ja vaikka suurin sesonki on jo ohi, on etenkin kohtuuhintainen yöpyminen kysyttyä. Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta sekään ei estänyt ainakaan itseäni hullaantumasta kaupunkiin täysin. Rento ilmapiiri, toinen toistaan houkuttelevammat pikkukahvilat ja rosoinen, omaleimainen kaupunkikuva ihastuttavat. Hinnat ovat Suomeen nähden erittäin edulliset, aivan keskustasta saa laadukkaan apartment-tyyppisen majoituksen 20-30-eurolla, ruuat hyvässä ravintolassa kalliilla alueella juomineen maksoivat 18 euroa kolmelta hengeltä.
Vanhaa kaupunkia halkoo Knez Mihailova, joka on noin kilometrin pituinen ostoskatu. Sen päässä päädyimme Belgradin tunnetuimpaan maamerkkiin, Kalemegdanin linnoitukseen. Laaja puistomainen, hiukan Suomenlinnan mieleentuova alue kätkee muuriensa sisälle jos jonkinlaista kummallista, kuten dinosauruspuiston, meteoriitti- ja panssarivaunumuseon sekä urheilukenttiä. Harvemmin linnoituksissa tällaista näkee. Linnoitus on Belgradin vanhinta osaa, sen vanhimmat osat ovat vuodelta 535. Historian melskeissä sitä ovat hallinneet ainakin bulgaarit, unkarilaiset, itävaltalaiset, serbit ja osmanit, jotka pitivät kaupunkia vallassaan vuoteen 1867.
Entisen Jugoslavian maiden itsenäistymiskahinat ovat jättäneet jälkensä paitsi koko Serbiaan, myös Belgradiin, joka toimi ensin Jugoslavian pääkaupunkina vuoteen 2003, jolloin siitä tuli Serbian ja Montenegron pääkaupunki. 1999 Nato moukaroi kaupunkia pommeillaan Serbian sodan aikana väittäen tapahtumaa myöhemmin vahingoksi. Pommitusten jälkiä on edelleen nähtävissä, mutta niiden kuvaaminen on kiellettyä. Paikallisen asukkaan mukaan kuvaamisesta on päässyt jopa raudoissa poliisilaitokselle. Serbian talous on edelleen kuralla sotimisen, poliittisen väännön, Milosevicin korruptoituneen hallinnon ja talouspakotteiden takia. Tilanne on edelleen selvästi räjähdysaltis, paikallisilla ei tunnu olevan naapurikansoistaan juuri mitään hyvää sanottavaa ja levottomuuksia syntyy herkästi.
Koska sää ei tänään ole meitä hellinyt, vaihtui kaupungilla vaeltelu monesti sadekuuron iskiessä herkutteluhetkeksi. Paikalliset viihtyvät baareissa ja kahviloissa aamusta myöhään yöhön. Serbiassa saa yhä tupakoida sisätiloissa, mikä tekee etenkin pienistä paikoista äkkiä kovin savuisia ja hämyisiä. Ruoka-annokset ovat valtavia, rasvaisia ja todella edullisia. Perinteinen serbialainen ruoka on lihaisaa, kasvisvaihtoehtoja on vanhemmissa ravintoloissa haastavaa löytää. Keskustan ravintolatarjonta etenkin ostoskadulla ja -keskuksissa on kuitenkin kaikenkattavaa. Belgradissa on myös erittäin vilkas yöelämä, osa klubeista on auki kuuteen saakka aamulla. Jokivarressa on runsaasti baari- ja ravintolalaivoja, ja voipa sieltä bongata kelluvan yökerhonkin.
Kiehtovaa! Ruoka on tosiaan Balkanilla hyvää ja annokset valtavia. Olimme kesällä Balkanilla automatkalla, mutta Belgrad jouduttiin jättämään väliin aikataulusyistä. Kiinnostaisi kyllä joskus käydä!
Mielestäni Jenni et menettänyt mitään vaikka et Belgradiin ehtinytkään!!
Mielenkiintoista! Mieltymykset tietysti vaihtelevat. Siksi olisikin kiva nähdä myös Belgrad itse. 🙂