Sudan matkailumaana

On pakko palata vielä hetkeksi Sudaniin. Maa oli monessa suhteessa tähänastisen matkamme hämmentävin. Mielikuvat maasta olivat rakentuneet lähinnä uutista kuullun perusteella. Sudan itsenäistyi 1956 ja siitä saakka maan historia on erilaisten konfliktien sävyttämä. Noin 35 miljoonan asukkaan maa on kärsinyt aseellisten konfliktien lisäksi kuivuudesta ja nälänhädästä useaan otteeseen. Osa kriiseistä on edelleen akuutteja, eikä Sudania varsinaisesti voi kutsua matkailumaaksi. Tämän saimme myös huomata.

Ennakkoon olimme kuulleet sudanilaisten olevan maailman ystävällisimpiä ihmisiä. En ehkä nostaisi heitä ystävällisyydessä ihan noin korkealle, mutta pääsääntöisesti ihmiset olivat mukavia. Toki joukkoon mahtui muutama poikkeus, josta jo kirjoitinkin. Vaikka kulttuurillisia sekä naisten ja miesten välisiin suhteisiin liittyviä törmäyksiä sattui, Khartoumin hotelleissa ja maan ravintoloissa saimme kuitenkin hyvää ja ystävällistä palvelua.

Pääkaupunki Khartoum oli Sudanin kaupungeista kehittynein ja niin sanotusti ihan oikea kaupunki. Muut olivat varsin alkeellisia päällystämättömine katuineen sekä tiilihökkeleineen. Khartoumin ulkopuolella rakennukset vaikuttivat keskeneräisiltä kötöstyksiltä, joiden pystyyn pykäämisessä ei suunnitelmia oltu tehty.

Sudanin majoitushintataso oli käsittämättömän korkea. En ole missään maassa koskaan törmännyt yhtä huonolaatuisiin ja kalliisiin huoneisiin. Gedarefistä olisimme löytäneet hotellin, mutta olisimme maksaneet huonosta ryöstöhinnan. Wadi Halfan parhaimmassakaan hotellista ei ollut suihkua, hintaa emme vaivautuneet edes kysymään. Kävimme Wadi Halfassa myös katsomassa hotellihuonetta, jonka kaltaista läävää en muista nähneeni missään. Betonisessa kuutiossa oli neljä sänkyä, joissa oli kuopallaan olevat patjat sekä muhkuraiset tyynyt. Lakanat olivat hien, lian ja eritteiden täplittämät sekä haju sen mukainen. Päädyimme nukkumaan Ajokkiin.

Epäilen myös, että länsimaisille on hotelleissa omat hinnat. Juttelin Horizon hotellissa YK:n hommissa olleen intialaiset sukujuuret omaavan miehen kanssa. Hän kertoi maksavansa huoneesta 25USD. Me maksoimme kolmen hengen huoneesta 95USD. Sinkkuhuone olisi meille maksanut 60 USD ja kahden hengen huone 80USD. Ajatus, että valkonaamalla on varaa maksaa, tuntuu olevan valloillaan.

Etiopian maistuvan ruoan jälkeen Sudanin ruoka oli hienoinen pettymys. Useaan matkallemme osuneeseen maahan verrattuna siitä kuitenkin löytyi makuja. Perusateria koostui pita-tyyppisestä leivästä, lihasta tai kanasta ja erilaisista kastikkeista. Söimme lähinnä paikallisten katukojuista, eikä annosten hinta päätä huimannut. Vaikka kojut näyttivät hieman epämääräisiltä, kukaan ei tainnut saada niistä vatsavaivoja.

Sudanissa alkoholin myyminen ja nauttiminen on lailla kiellettyä. Paikallisia kotipolttoisia kuulemma löytää, mutta niiden juominen on hengellä leikkimistä. Kaupunkien kaduilla, huoltoasemilla sekä ravintoloissa oli tarjolla vettä isoissa ruukuissa tai säiliöissä. Jokaisen säiliön luona oli yksi yhteiseen käyttöön tarkoitettu muki. En rohjennut maistaa astioista, vaikka paikalliset niistä janoonsa kauhoivat. Epäilen veden olevan periaatteessa puhdasta, mutta bakteerikantaan tottumaton saattaisi saada siitä vatsanväänteitä. Pullotettua vettä ja virvoitusjuomia oli kuitenkin hyvin saatavilla. Tosin vesipulloa ostaessa muutaman kerran vaikutti siltä, että pullo on avattu, täytetty ja uudelleen suljettu. Limsakiintiö tuli reilun viiden päivän maassaoloajan aikana täyteen.

Pikavuoron visiitti Sudanissa oli varsin pikainen, joten emme ehtineet nähtävyyksiä katselemaan. Siirtoajolla aikataulu painaa päälle ja päätarkoitus on liikkuminen. Sudanin pohjoisosissa kuitenkin löytyisi pyramideja. Ikävä kyllä niitä ei kuulemamme mukaan millään tavalla suojella, vaan aavikkotuulet ja aurinko saavat rauhassa tehdä tuhojaan. Nubialainen kulttuuri vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta syvempi tutustuminen jäi tällä kertaa väliin.

Ennakkoluuloton matkailija varmasti löytää Sudanista paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Maa on kuitenkin varsin alkeellinen ja turismi täysin kehittymätöntä. Sudan antaa matkailijalle hyvin vähän nopean pyrähdyksen aikana. Moni Afrikan maa vaatisi runsaasti aikaa, jotta niistä pystyisi muodostamaan kunnollista kuvaa. Sudan vaatisi ehkä kaikkein eniten. Olisi mielenkiintoista palata Sudaniin kymmenen vuoden kuluttua katsomaan, onko minkäänlaista kehitystä tapahtunut, vai painiiko maa edelleen nykyisten ongelmien kanssa.

Tänään soi: Tuomari Nurmio – Kurjuuden kuningas

__

Sudan as a travel destination

I have to write few words about Sudan as a traveling destination. The country was most confusing of all the countries we have visited on this trip.

I didn’t know much about Sudan beforehand. Only what I had been reading from the news. Since it’s independence in 1956 Sudan has been in a some kind of conflict. The has been a long civil war, hunger and drought. Some of the crises are still present.

Sudan isn’t exactly the number one traveling destination. The capital Khartoum is very developed but many other places are very simple and undeveloped. The roads in town are mainly dirt roads and the infrastructure is very poor .Some towns don’t have running water at all. Like the border city Wadi Halfa. It’s quite big place, but there isn’t a single shower in the whole town.

The prices in Sudan are very high. Especially what comes to hotels. The quality is also very poor. The hotel rooms are dirty and outdated. And they are still asking 60USD for a single room and 80USD for a double. That´s crazy. We stayed in Sudan for 5 nights and 3 of them we slept in a bus.

Sudanese food was ok. Not as good as it´s neighbour Ethiopia, but still good enough. We ate a lot of street food. Usually it was pita bread with some kind of sauce and beef or chicken. The food was fresh and safe. Or at least we didn’t have any problems after eating it.

Alcohol is forbidden by law in Sudan. I heard that they make moonshine, but it´s not clean and can even kill you. We drank so much soda in Sudan that I can´t drink any more cola. There was huge pots of water all around. Locals were drinking from those, but I stick with the bottle water. I didn’t want to get my stomach upset.

They say that the sudanese people are the friendliest in the World. I wouldn’t but them to the top of the list even most of them were very friendly. Of course there were few exceptions like I wrote before. But mainly we met friendly people.

Our visit to Sudan was very quick. Too quick to get the big picture of the country. Many African countries would have needed more time, but Sudan needed it the most. It would be nice to visit Sudan after 10 years and see how the country has changed. Hope they keep their historical places in shape and don’t let the sun destroy them. Country has potential and for the open minded traveller it´s the place to go now. But the ones that want services etc. I recommend you wait at least 10 years before traveling to Sudan.