Tuhkimotarinoita

Tämän tarinan Tuhkimona häärii kokonainen kaupunki. Brisbane.

Ennen lasikenkien sovittelua, ennen kurpitsakärryjen ruuhkia ja kauan ennen kuin elämiä elettiin tässä kaupungissa onnellisesti loppuun asti olivat asiat kovin erilailla. 1800-luvulla britit olivat kovaa vauhtia rakentamassa Australiasta vankilasaarta, jonka rinnalla jopa Alcatrazin linnoitus jää selkeästi kakkoseksi.

Maailman toisella puolella sijaitsevasta vankilasta ei nimittäin kovinkaan moneen suuntaan karata, ainakaan, kun vaihtoehtoina on lähinnä aavikkoa tai valtamerta. Alun perin väärintekijöitä raahattiin lähinnä Australia eteläosaan, jossa nykyään sijaitsevan maan suurimmat asutuskeskukset. Sittemmin tila alkoi loppua ja ihmisjätteelle oli löydettävä uusi loppusijoituspaikka.

Ja niin syntyi Brisbane.

Kaupungin ensimmäisiksi asukkaiksi valikoituivat vaikeimmat tapaukset. Ne, joista Sydneyn seuduilla haluttiin palavasti päästä eroon. Varsin epämiellyttävien vankilakokeilujen jälkeen tuli kuitenkin tarpeen antaa maata myös vähemmän epäilyttäville asukeille ja lopulta saksalaisten lähetystyöntekijöiden jälkimainingeissa alueelle valui vähitellen pidempiaikaisempia asukkaita.

Vähitellen, jonkin verran toisen maailmansodan, suuremmin vuoden 1974 katastrofitulvan vaikutuksesta, Brisbanen oli uudistuttava. Viimeistään pilvenpiirtäjien noustessa hulppeiden siltojen halkoman Brisbane-joen varteen alkoi kaupunki päästä eroon maailman suurimman maalaiskaupungin kyseenalaisesta maineesta.

Australian nopeimmin kasvavan kaupungin liikekeskustan hulppeissa kortteleissa pyöriessä pilvenpiirtäjien lomassa, reilun sadan vuoden ikäiseen katedraaliin törmätessä maalaiskaupunkitunnelmasta ei juuri kauemmas voisi päästä. South Bankin museot, galleriat, hulppeat näkymät sekä suolavedellä täytetyt, rantaelämästä vastuussa olevat altaat komppaavat keskustan sooloa täysin rinnoin.

Lähimmäksi historian arpia piti kai päästä lähteestä riippuen pahamaineisena, boheemina tai yöelämän keskuksena tunnetussa Fortitude Valleyssa. Tähän pari pyrähdystä pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunginosaan päräytti luonnollisesti suuri joukko pikavuorolaisiakin. Laaksosta löytyi pahanhajuinen hostelli, bassonpauketta sekä ripaus chinatownia – kaiken kaikkiaan siis täysin muusta kaupungista poikkeava kokonaisuus.

Vain parin päivän kokemuspohjaisen läpileikkauksen jäljiltä on sen syvällisempiä pohdintoja Brisbanen perimmäisestä karaktääristä kaiketi esittää. Palautteen perusteella monijakoinen kaupunki näyttää toisille kylmää pintaansa, monille taas lämmintä sisintänsä sateisinakin päivinä.

Tästä päivästä lähtien tunnettu sanonta pätee ainakin omasta mielestäni täysin myös Brisbaneen. Pilvenpiirtäjät ja palmut ovat absoluuttisen hyvä yhdistelmä.

—

Today’s Brisbane is a quite messed up mixture of brand new skyscrapers, old churches and a controversial history.

The city, whose original citizens were convicts, was settled by German missionaries in the late 1830s. In the following century Brisbane grew rapidly, became the capital of Queensland and got its most famous landmarks. Later on, in 1970s, the city was hit by a severe flood that caused lots of damage.

But, as usual, every cloud has a silver line. Brisbane reinvented itself, brought in some skyscrapers and got finally rid of the reputation of being the world’s largest country town. Today the glamour of Central Business District, combined with the wonderful landscape of South Bank and the charm of Fortitude Valley, make the modern Brisbane – a lively city that is very far from a country town.