Viidakon tuoksu

Ehdin viimeksi hehkuttamaan tropiikin lähestyvän ja maaston muuttuvan vihdoin vihreäksi.

Hehkutus oli hieman liian aikaista, sillä vasta torstaina ylitimme kravun kääntöpiirin, mikä merkitsi virallisesti tropiikin alkamista. Mitään rajamerkkiä ei tien vieressä tarvittu osoittamaan päivänselvää asiaa: tästä eteenpäin on luvassa enää hellettä ja viidakkoa. Ei kylmiä aroja, karuja autiomaita – eikä varsinkaan pakkasta.

Kunmingista startattiin torstaina jo 07.00 jälkeen. Kunmingin jälkeen maasto muuttui yllättävänkin nopeasti rehelliseksi kaakkoisaasialaiseksi viidakoksi, jonka läpi rakennettu tie vei jälleen ylös- ja alaspäin tutuksi tulleita vuorenrinteitä. Vain harvoin rinteillä näkyi muutamaa tönöä suurempia asutuskeskuksia.

Paitsi maastossa, myös ihmisissä alkoi näkyä etelän vaikutteet: bensa-aseman kupeessa hedelmiä myyvät rouvat alkoivat muisutttaa tummemman ihon ja leveämpien kasvojen ansiosta enemmän Kaakkois-Aasian kansoja, erityisesti laoslaisia. Kansojen rajat eivät aina seuraa valtioiden rajoja.

Ero esimerkiksi Kunmingiin oli huima; aivan kuin olisi kokonaan toisessa maassa. Välillä joutui muistuttamaan itselleen, että olemme edelleen Kiinassa, emme jo Laosin puolella.

Lämpötila kipusi Laosin rajan lähestyessä lähemmäs 30 asteeseen. Ja siinä se saa ollakin minun puolestani. Odotin että bussissa olisi kuumuuden takia tuskallista matkustaa, sillä Ajokissa ei ole ilmastointia. Tuulettimet ovat kuitenkin pitäneet matkustamisen toistaiseksi riittävän miellyttävänä.

Reilun 300 vuoristokilometrin jälkeen tie muuttui tasaiseksi moottoribaanaksi, jossa kaksi kaistaa vei molempiin suuntiin. Ajokilla pääsi ajamaan kerrankin lähes parasta mahdollista vauhtia.

Saavuimme Laosin läheisyydessä sijaitsevaan Menglan rajakaupunkiin noin 20.00 aikaan illalla. Pikainen illallinen kadunvarsimestan dumplingseilla ja nukkumaan.

Perjantai oli siis kuukauden tauon jälkeen rajanylityspäivä. Saavutimme Kiinan ja Laosin rajan perjantaina 10.00 aikoihin.

Kiinan puoli rajasta meni heittämällä läpi, kuten odotinkin. Kun on kerran päässyt maahan, ei poistuessakaan yleensä ole ongelmia.
Laosin puolella aikaa kului matkustajien ja bussin papereissa yhteensä reilu tunti. Viisumit matkustajille maksoivat suoraan rajalla kirjoitettuina 37 dollaria. Bussiin piti lisäksi ottaa noin 15 euron hintainen vakuutus. Varsinaisia ongelmia ei papereiden kanssa ei ollut lainkaan.

Tie rajalta Luang Prabangiin oli erittäin hidasta vuoristotietä, joten perjantaistakin muodostui melko rankka ajopäivä. Saavuimme illalla kaupunkiin vasta 01.00 aikoihin, eikä yksikään internet-kahvila ollut enää auki. Myöskään yön pimeydessä löytyneestä guesthousesta ei yhteyttä löytynyt. Tilanne oli sama toissapäivänä Menglassa, minkä vuoksi päivitys tulee vasta nyt. Tekstiviestitkään eivät jostain syystä tule näemmä perille.

Laos jää usein matkasuunnitelmia tehdessä Kaakkois-Aasian naapurimaidensa varjoon, mutta aivan turhaan.

Maa on ensinnäkin erittäin halpa. Toiseksi turismi on tiettyjä alueita, joihin Luang Prabanginkin kuuluu, lukuun ottamatta vielä melko vähäistä, mikä näkyy mm. paikallisten aidosti ystävällisessä suhtautumissa ulkomaalaisiin. Pahimmat turismin lieveilmiöt puuttuvat useimmista paikoista kokonaan. Paikalliset eivät ole vielä ehtineet kyllästyä loputtomiin valkonaamalaumoihin.

Ensimmäinen shokki olikin juuri ulkomaalaisten määrä. Kahden kuukauden aikana olemme tavanneet muita kuin paikallisia Lhasaa lukuun ottamatta ehkä muutaman satunnaisen kerran. Pelkästään aamiaisreissun aikana Luang Prabangin kaduilla tuli vastaan monikymmenkertainen määrä turisteja.

En sano, että tämä olisi automaattisesti huono asia, mutta ero entiseen on ensinnäkin suuri ja toiseksi hyvin nopea. Ensin saavuimme tropiikin rajalle, nyt olemme ylittäneet Kaakkois-Aasian reppureissurajan.

Ei täällä turhaan turisteja käy. Kompaktin kokoinen kaupunki on erittäin viihtyisä. Myös ympäröivä maasto on täynnä aktiviteetteja, kuten kalastusta, mutta ne taitavat jäädä tällä kertaa ajanpuutteen vuoksi väliin.

Luang Prabangista on luvassa tarkempaa juttua, kunhan nyt ehtisi kaupungille pyorimään.

Kiina jäi siis kuukauden matkailun jälkeen taakse. Takana on melko uskomaton matka polkuja, joita harvemmin tulee kuljettua. Perinteinen reitti Kiinassa kulkee itärannikon suurten kaupunkien kautta etelään, kenties Vietnamiin tai Laosiin, kuten meilläkin.

Luoteis- ja Länsi-Kiinan kautta kulkenut reitti oli hyvä muistutus siitä, että maassa on paljon muutakin. Lähes kaikissa matkan varrelle sattuneissa paikoissa viihtyi erittäin hyvin, vaikka matkaoppaat jopa kehottivat välttämään esimerkiksi Lanzhouta.

Lienee syytä tässä vaiheessa pohdiskella Kiinaa matkustusmaana.

Kiina on melko halpa maa, jos niin haluaa. Erityisesti ruokailuun ei tarvitse käyttää muutamaa euroa enempää päivässä, jos syö kuten paikalliset: nuudeleita ja yksinkertaisia riisiannoksia kadulta nautittuna.

Katuruokailun taso vaihtelee paikasta riippuen. Meidän reitillämme nyrkkisääntö oli, että mitä enemmän muslimeita, sitä paremmat tarjonnat. Toki missään päin Kiinaan ei tarvitse pelätä kuolevansa nälkään. Tilaaminen on useimmiten helppoa, sillä pienet kojut erikoistuvat yhteen tai kahteen ruokalajiin.

Pelkkää nuudelia ja riisiä ei tarvitse napaansa tunkea, jos halua ja rahaa riittää. Suuret kaupungit ovat täynnä ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa koko maailman keittiöistä. Myös erilaiset tunnetut pikaruokaketjut, kuten KFC ja McDonald’s, pitävät huolen siitä, että kiinalaiseen ruokaan kyllästynyt tai muuten vain ruokarajoitteinen matkailija saa mahansa täyteen.

Ruokailu on kuitenkin yksi parhaista asioista Kiinassa, joten siihen suosittelen tutustumaan ajan kanssa ja avoimin mielin. Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos käsityksesi kiinalaisesta ruoasta on lähiostarin kiinalaisen ravintolan ”kolme pientä annosta”, edessä on shokkihoitoa.

Esimerkiksi hapanimeläkastiketta olen tainnut kolmen Kiinan-matkan aikana saada kaksi kertaa. Monet kiinalaiset ruoat ovat riisin kanssa nautittavia, kasvis-liha-annoksia, joissa lihan määrä on usein melko vähäinen. Chilin käyttö vaihtelee alueellisesti. Etelämpänä mausteiden käyttö on runsaampaa.

Kiinalainen illallinen koostuu yleensä jopa kymmenistä yhteisesti syötävistä ruokalajeista, joista ei yhdestä ole tarkoituskaan tulla täyteen. Yksi ruokalaji saattaa olla esimerkiksi etikassa uitettuja kasviksia, pelkkiä suolapähkinöitä, chilillä maustettuja sieniä ja niin edelleen. Makeaa, suolaista, hapanta, kirpeää, rapeaa ja pehmeää sopivassa suhteessa.

Majoitukset ovat Kiinassa yleisesti ottaen esimerkiksi Kaakkois-Aasiaa kalliimmat. Paremman tason hotellien hinnat ovat lähes länsimaiden tasolla, ja monissa paikoissa halvat backbacker-hostellit ovat kiven alla. Suuremmista kaupungeista sellaisiakin toki löytyy pilvin pimein.

Kiinassa toimii muutamia halpahotelliketjuja, kuten mainio Home Inn, joissa hinta ja laatu kohtaavat. Kahden hengen perussiisti huone televisioneen irtoaa noin 15-20 eurolla.

Pitkien etäisyyksien vuoksi myös matkustamiseen kannattaa varata jonkin verran rahaa. Esimerkiksi Pekingin ja Kunmingin välinen reilun 3000 kilometrin junamatka kustantaa halvemmassa makuuluokassa noin 60 euroa.
Liikkuminen ja arkielämän toimenpiteiden pyörittäminen on Kiinassa vähintään keskivaikeaa.

Syy haasteellisuuteen on harvinainen englannin osaaminen. Usein hotellienkaan henkilökunta ei puhu sanaakaan englantia, tavallisista kadunmiehistä ja -naisista puhumattakaan. Meillä oli pakollinen opas koko matkan ajan mukana, mikä helpotti esimerkiksi majoituksen löytämistä.

Yleisesti ottaen koulutettu nuoriso puhuu todennäköisemmin englantia, mutta he eivät ole töissä bussiaseman lippuluukulla tai katukeittiössä, josta yrität löytää tietä bussiasemalle.

Kaikkialla maailmassa kuitenkin pärjää luovuudella ja kärsivällisyydellä, myös Kiinassa.

Itsekin yritin aikanaan opetella kiinaa, mutta se oli täysin hukkaan heitettyä aikaa. Kieltä ei opi kuin ajan kanssa ja mielellään itse maassa oleskellessa. Syynä on erittäin hienovaraiset lausumissäännöt, jotka muuttavat länsimaalaisen suussa linja-autoaseman hevosen takapuoleksi. Perusfraasit kiitoksineen ja tervehdyksineen kannattaa kuitenkin opetella vähintään hyvien tapojen vuoksi, aivan kuten muissakin maissa.

Oman mausteensa kielisoppaan tuovat vielä mandariinikiinan ja kantonin erot.

Kiina on jollain selittämättömällä tavalla puoleensa vetävä maa. Alueelliset erot ovat valtavia niin ilmaston, ruoan kuin ihmisten luonteenkin suhteen, mutta kuitenkin kaiken tunnistaa Kiinaksi.

Se on nähtävä omin silmin.