Hyvin levätyn vuorokauden sekä tymäkän nappikuurin jälkeen alkavat elonmerkit palailla kehoon. Olo on parempi kuin päiväkausiin.
Tapasimme toissapäivänä Jokhangin temppelillä pari shanghailaista opiskelijaa, jotka kertoivat, että Lanzhoussa liikkuu ärhäkkä flunssa, joka liittyy ilmeisesti myös kaupungin saasteisiin. On mahdollista, että osa porukasta on saanut tartunnan. Myös minulla alkoi kuumeilu Lanzhoussa.
Kohentunut vointi tuli erittäin hyvään saumaan, sillä päivän ajourakka starttasi kello 8.00 kohti Shigatsea. Eikä alla ollut enää loputtomia levyttely- ja rötväysmahdollisuuksia tarjoava Ajokki, vaan paikallinen, huonosti jousitettu pikkubussi. Onneksi kyseessä ei sentään ole pahamaineinen aasialainen minibussi, vaan hieman pidennetty ja levennetty versio.
Melko pian Lhasan jälkeen tie alkoi kohota erittäin jyrkkää serpentiinitietä, ja matkanteko oli luonnollisesti hyvin hidasta. Kuten eilen kuumepäissäni uumoilinkin, näkymät vuoren rinteiltä olivat kaiken vaivat arvoiset.
Noin puolentoista tunnin ja 1000 metrin nousun jälkeen avautui yksi hienoimmista näkemistäni maisemista. Kirkkaansininen taivas, jäätyneenäkin turkoosi Yamdrok-järvi sekä reiluun 7000 metriin kohoava, ikilumen peittämä Nyenchen Kangsang -vuori muodostivat ikimuistoisen tiibetiläiskuvan jonneki syvälle sisimpään. Harva näkymä maailmassa on niin puhdas, kuin hiljaisena ja ikuisena seisova, lumihuippuinen vuori.
Edes näköalapaikalla notkuneet, jakkeja ja koiria maksusta vastaan kuvattavaksi tarjonneet heymisterit eivät onnistuneet pilaamaan maagista tunnelmaa. ”Lumista vuorta”, kuten huipun nimi kääntyy suomeksi, päästiin vielä katselemaan lähempääkin, kun tie kohosi lähes 5000 metriin.
Näillä korkeuksilla alkoi jo tuntea kehossaan ohuen ilman vaikutukset hyvin konkreettisesti. Oli pakko liikkua todella hitaasti, muuten iski kova päänsärky ja heikotus.
Vähäisellä hapen määrällä on muitakin mielenkiintoisia vaikutuksia. Esimerkiksi ruokailun jälkeen saattaa pulssi kohota erittäin korkeaksi, kun elimistö alkaa pilkkomaan ateriaa energiaksi. Korkealla merenpinnan tasosta ei saisikaan syödä itseään kovin ähkyyn, vaan nautiskella sapuskat pieninä annoksina pitkin päivää.
Tärinän täyteinen ja raskas ajopäivä päättyi vasta 20.00 illalla, kun saavuimme Shigatseen. Päivän urakka oli hyvä muistutus siitä, miten miellyttävää matkanteko on tutussa ja turvallisessa Ajokissa. Keskipenkillä makoillessa on vahingossa ehtinyt tottua liian hyvään.
Pikaisen tuntuman mukaan Shigatse on yllättävänkin moderni, ehkä suurimmaksi osaksi voimakkaan kiinalaistumisen ansiosta – tai syystä. Kiinalaisravintoloita oli huomattavasti helpompi löytää, kuin jakinlihalla täytettyjä taikinanyyttejä tarjoilevia tiibetiläisruokaloita.
Matka jatkuu jo huomenna takaisin Lhasaan, sillä Lanzhouhun vievä juna starttaa jo ylihuomenna puolenpäivän aikaan pois Tiibetistä. Nämä muutamat päivät eivät millään riitä edes raapaisemaan maan ainutlaatuista pintaa. Se vaatisi paljon, paljon enemmän aikaa hengittää ja kuunnella Himalajalta kirkkaana laskeutuvaa ilmaa.
Viimeistään jylhinä kohoavia vuorenhuippuja tuijotellessa syntyi paljon ajatuksia Tiibetistä, Lhasasta ja maan tulevaisuudesta. Niiden aika on kuitenkin myöhemmin, kun olemme poistuneet Kiinasta.
Hei, terveiset täältä pakkasen puremasta Salosta.
Ihania kuvia ja värejä. Mukava,että tauti alkaa heliittää otettaan. Matka jatkuu…….
Tiina
Hienoa että elämä on voittanut ja jälleen palaamassa kameran ja koneen ääreen. Hienoja kuvia, joita ei uskoisi todeksi. Mutta nyt on uskottava, kun kerran olette kuvanneet ja kertoneet mitä nähneet ja kokeneet.
Hyvää reissun jatkoa … me kärvistellään tosiaankin yli kahdenkympin pakkasessa täällä, mutta uskotaan täällä Salossakin että kesä tulee joskus.
eija
-33,88 astetta aamulla klo 7.30, nyt illalla 27,67.
Pohjanmaalta Pirteää Ystävänpäivän jatkoa kaikille pikavuorolaisille ja sivuja seuranneille.
Hienot kuvat ja kerronnat näkyy jatkuvan.Kiitos!
Taisitte käydä elämänne huipulla: 5000:ssa Onnittelut.
Ottakaa flunssaan paikallista ”troppia ja tärpättiä”- samaa millä kansa itseään hoitaa,
kyllä ne tropit teillekin auttaa 🙂 🙂
Tsemppiä ja terveyttä kaikille.
Hei, tätä on kyllä mukava seurata! Hienoja kuvia ja mukavaa luettavaa matkan varrelta. Ihan pikkasen olen kyllä kateellinen teille matkalaisille (ei kun oikeasti paljon), kun olette päässeet mukaan noin mahtavalle matkalle. Kiitos tähänastisista jutuista ja kuvista.
Matka jatkukoon turvallisesti!
Taivaita hipovia kuvia ja tunnelmia. Vain rohkeat matkalaiset voivat nähdä ja kokea tuollaista.
Täällä kotisohvalla ei voi kuin ihmetellä ihanuuksia kuvien välityksellä. Maailma on suuri.
Ei riittäisi edes koko ikä näkemään ja kokemaan kaikkea.
Kiitokset Teille matkalaiset, että välitätte tänne peräpohjolaan kaukaiset terveiset.
Mukavaa kuulla että paikalliset tropit ovat auttaneet ja matka voi siten jatkua miellyttävissä merkeissä.
Onnekasta matkaa edelleen.
Kaunista……niin kaunista! Kiitokset kuvista!
Pikavuorolaisten kuulmisia Tiibetistä radiossa huomenna keskiviikkona (16.2.) aamulla noin klo 7.40. (Turussa 94,3 MHz tai yle.fi/turku)
Valokuva Yamdrok järveltä näyttää hiukan ”photoshopatulta” kun vertaa sitä samalta paikalta vuonna 2006 ottamaani?Mutta ei kai siinä, kukin tyylillään? Aito kuva:
http://www.keranen.org/090.jpg
Mikä noissa muka on erona muuta kuin toinen että on otettu eri kohdasta ja rajattu tie pois kuvasta? Ja toinen pilvisellä säällä ja toinen kirkkaalla? Vuodenaikakin taitaa olla eri. Mutta mitään photoshoppauksen merkkejä en kyllä löydä…
Muuten, Zhongdianin kuvissasi olevat isohattuiset naiset ovat yi-vähemmistöä, eivät tiibetiläisiä.