Xi’anhan se siellä

Vaikea kuvitella, mitä on keväällä 1974 liikkunut xianilaisten maanviljelöiden päässä, kun he kaivaessaan uutta kaivoa iskivät lapionsa oikeaan mittakaavaan rakennetun, kaksi tuhatta vuotta vanhan terrakotta-sotilaan kylkeen.

Ainakin koko lähialueiden kylien elämä muuttui yhdellä kolauksella lopullisesti ja peruuttamattomasti.

Kolmessakymmenessä vuodessa terrakotta-armeijasta on tullut lähes Kiinan muurin veroinen ikoni koko maalle. Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi kutsuttua armeijaa on käynyt ihmettelemässä maailman johtajat ja miljoonat turistit, ja sotilaita kuvaavia pienoismalleja löytyy kiinalaisilta rihkamatoreilta ympäri maan.

Armeijan on rakennuttanut Kiinan ensimmäinen keisari, Shi Huangdi. Armeijan oli tarkoitus auttaa keisaria hallitsemaan uutta valtakuntaa tuonpuoleisessa. Arvioiden mukaan Xi’anin itäosien maaperän alla majailee yhteensä 8000 sotilasta ja 670 hevosta.

Taksimatka halki sumuisen Xi’anin ei kuitenkaan vienyt muinaisten hallitsijoiden suuruudenhulluutta ja uskoa tuonpuoleiseen elämään kuvastavalle ihmeelle, vaan jonkinlaiseen huvipuiston ja museon risteytykseen.

Historialliselle mystiikalle kuristusotteen otti museohallien ympärille rakennettu ostos- ja pikaruokakompleksi, jonka on tarkoitus palvella tuhansia ja taas tuhansia alueelle vuosittain saapuvia turisteja.

Sirkus on talvisaikaan, sesongin ulkopuolellakin uskomaton: ihmisiä kuskataan sähköautoilla muutaman sadan metrin matka porteilta itse näyttelyalueelle, portin liepeillä notkuu loputon armeija krääsämyyjiä ja opaspalveluita tarjoavia, sinnikkäitä ja tinkausvalmiita naisia. Matkaevääksi voi kätevästi napata annoksen KFC:n uppopaistettua kanaa.

Tuskin Shi Huangdi osasi reilut pari tuhatta vuotta sitten aavistaa, että hänen mukaansa tuonpuoleiseen tarkoitettua armeijaa ajelisi katselemaan lauma amerikkalaisella pikaruoalla kyllästettyjä golf-autoja.

Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, mutta valtavassa hallissa muutaman kymmenen osastoissa seisovat patsaat eivät jättäneet samanlaista loppuelämänsä muistavaa vaikutteineisuuden tunnetta, kuten vaikkapa Angor Watin temppeli Kambodzassa.

Suurin osa sotilaista, hevosista, upseereista, akrobaateista ja muista patsaista on vielä maan alla. Myös itse Shi Huangdin hauta on avaamatta. Arkeologit pelkäävät, että haudan avaaminen vahingoittaisi mittaamattoman arvokkaita aarteita, joita maan alle kätketty leposija todennäköisesti pitää sisällään.

Kiinalaisten kunnioitus ja itsehillintä ovat ihailtavia. Hätäisempi kansa olisi todennäköisesti repinyt haudan auki kauan sitten.

Pienestä nurinasta huolimatta armeija oli kieltämättä mielenkiintoinen silmäys kaksi tuhatta vuotta sitten eläneen keisarin sielunmaisemaan. Varmasti on ollut levollisempi mieli viimeisinä päivinä, kun on tiennyt kokonaisen armeijan tulevan mukaan tuonpuoleiseen. Ainakin Aleksanteri Suuri näkee viimein kaapin paikan. Tuskin muistivat pakata edes miekkaa helleeniruuhkatukan mukaan.

Itse Xi’an on kiinalaiseksi miljoonakaupungiksi viihtyisä, huomattavasti viihtyisämpi kuin esimerkiksi Kanton tai Lanzhou.

Hieman kyynisesti voisi todeta tämänkin johtuvan turismista. Keskusta-alueen viherkasvillisuuteen, siisteyteen ja iltavalaistukseen on panostettu aivan eri tavalla, kuin tavallisten kiinalaisten duunareiden täyttämissä, saasteiden syömissä suurkaupungeissa.

Tarkoituksena oli jatkaa jo tänään kohti Chengdua, mutta eilisiltainen päätös oli jäädä Xi’aniin vielä yhdeksi yöksi. Näin jäi halukkaille aikaa tutustua rauhassa terrakotta-armeijaan ja kaupunkiin. Hyvä päätös.