Su 5.4.2015, Jossain päin Länsi-Turkkia
Ilokseni voin ilmoittaa: Euroopan pikavuoro on käynnistynyt! Istanbulin messukeskuksen parkkipaikalle kerääntyi lopulta kirkkaankuulaana sunnuntaiaamuna pikavuorokippari Jani Laineen lisäksi 14 matkustajaa. Osa kyytiläisistä oli vanhoja tuttuja, osa uusia tuttavuuksia. Sattumoisin täsmälleen sama määrä ihmisiä starttasi tammikuun yhdeksäntenä 2011 Suomesta kohti Bangkokia, sille pikavuoroista ensimmäiselle. Ympyrä sulkeutuu. Alkuperäisiä matkustajia on kippari mukaan lukien kyydissä viisi.
Kuulumisia vaihdettiin ja tilannetta ihmeteltiin kipparin tehdessä viimeisiä valmisteluja. Perinteisen ryhmäkuvan jälkeen Ajokki Royal käynnistyi puoli kymmeneltä ja sen kummemmitta seremonioitta keula käännettiin kohti Bulgarian rajaa. Matkaa rajalle on hieman yli 200 kilometriä ja koko päivämatkan pituus Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan on hieman alle 600. Turkin tiet vaikuttavat edelleen erinomaisilta, joten matka etenee vauhdikkaasti. Bulgarian tiet ja rajamuodollisuudet ovat jossain määrin arvoitus, mutta kohtahan nuo selviävät.
Taakse jääneessä Istanbulissa oli porukkaa. Ilmeisesti myös pääsiäinen toi oman lisänsä jo muutenkin hektisen kaupungin populaatioon poikkeuksellisen suurten turistimäärien muodossa. Jalkakäytävillä eteneminen oli joskus suorastaan tuskallista, ihmisiä kun tuntui olevan kaikkialla lähes ruuhkaksi asti.
Sää kaupungissa oli viime päivät kirkas ja aurinkoinen, mutta edelleen perin viileä. Jostain syystä turkkilaiset näyttävät pitävän kovin raittiista ilmasta. Huolimatta kylmästä tuulesta ja sangen alhaisista lämpötiloista terasseilla istutaan sitkeästi, vaikka toppatakit päällä ja viltti harteilla. Tyypillistä näkyy myös olevan, että ravintoloiden suuret liukuikkunat pidetään auki siten, ettei sisälläkään pääse juuri lämmittelemään, se kun on käytännössä ulkotilaa. Itse siten lähdinkin Istanbulista köhien ja jossain määrin flunssaisena. Mutta ei se mitään haittaa. Auto liikkuu ja keula on suunnattu kohti uusia seikkailuja. Se on pääasia.
