Joulu on ihmeiden aikaa

Fysiikan rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Jopa Ajokki Royalilla.

Näin alkoi 48 tuntia sitten luonnostelemani versio tästä tekstistä. Tuolloin takana oli suuri pettymys melakalaisella korjaamolla ja koko yön kestänyt kriisipalaveri, jonka pohjalta shokkiin vaipunut Jani päätti jättää keskenkuntoisen Ajokin lepäilemään Malesiaan Australian etapin ajaksi.

Kello näytti aamuseitsemää, kun sähköpostit matkustajille sekä yhteistyökumppaneille oli jo kirjoitettu ja uutta blogikirjoitustakin olin ehtinyt aloittaa. Singaporeen oli ilmoitettu, ettei Ajokkia lastatakaan rahtilaivaan ja bussinvuokrausvaihtoehtoja Australian päässä selviteltiin kuumeisesti. Mietittiin, miten vuokrabussin teippaus olisi järkevintä hoitaa.

Paineesta huolimatta oli pakko nukahtaa hetkeksi. Noin tunnin unien jälkeen korjaamon omistaja kurvasi hotellin pihaan kuullakseen pari tuntia aiemmin tehdystä päätöksestä, jonka pyörtämiseen meni aikaa noin vartti. Ajomatkalla korjaamolle putiikin omistaja nimittäin vakuutti saavansa Ajokin tien päälle parissa päivässä.

– You go with plan A. Not plan B, opasti melakalainen korjaamoguru, joka myöhemmin suositteli pitämään Ajokkia hyvänä hamaan loppuun asti. Ensimmäisen, isoisältään saaman bussinsa mies oli itse muuntanut toimistokseen korjaamon pihamaalle.

Aamun ensimmäisinä tunteina korjaamolla tehtiin ihmeitä. Kytkin, joka on reistaillut käytännössä koko matkan ajan, saatiin kuntoon, mistä rohkaistuneena laivakyydin peruminen peruttiin. Planeetat olivat asettautuneet oikein, sillä rahtilaivan lähtöaika oli tällä välillä siirtynyt päivällä eteenpäin. Myöhästyminen otettiin korjaamolla vastaan riemukkaasti.

Kiirettä piti silti. Vaihdelaatikon öljyvuoto, jonka korjaamiseen piti alun perin mennä muutama päivä, paikattiin lopulta vielä tuon samaisen iltapäivän aikana. Valot saatiin kuntoon, pyyhkijät toimimaan ja yhtäkkiä reistailemaan alkanut ovi naputeltua kasaan. Shoppailureissulta käteen jäi tukku varaosia tulevien vikojen varalta.

Nuo viisi korjaamolla vietettyä tuntia muuttivat kaiken, Mariaanien haudasta noustiin vähintään Mount Everestin basecampin tasalle. Epäuskoinen hymy paistoi kipparin kasvoilta tämän istuessa korjaamohefen kanssa paikallisessa kahvilassa kookospirtelö kädessään ihailemassa iltapäivän viimeisiä auringonsäteitä.

Vielä tänä aamuna bussiin asennettiin uudet tasoventtiilit ja koeajon jälkeen Ajokin kunto arvioitiin paremmaksi kuin aikoihin. Muutaman tunnin intensiivisen siivoussession jälkeen Jani johdatteli bussinsa iltahämärässä kohti rajakaupunki Johor Bahrua, josta matka jatkuu aamutuimaan hinausauton kyydissä kohti Singaporen satamaa.

Selvillä vesillä ei tosin vielä olla, ja paljon voi edelleen mennä vikaan. Kylmiä väreitä nostattavat etenkin Ajokin nostaminen rahtilaivan kyytiin sekä Australian päässä odottavat byrokratiakiemurat ja katsastukset.

Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Kuten parin viime päivän aikana on käynyt selväksi: ihmeitä ei tapahdu, ihmeitä tehdään. Eikä niiden aika Ajokin osalta ole vielä ohitse.

—

48 hours ago this text looked quite different. Ajokki was suffering from a number of critical technical difficulties and Jani had decided not to take the bus to Australia but to rent a bus instead.

Fortunately, miracles do happen. Or actually, they are manmade.

As it happened, we ran into a couple of rainmaker mechanics in Malacca. They pulled off a miracle and, at the moment, Ajokki is in Johor Bahru, very close to the border of Singapore. Tomorrow, if everything works out, it will be transported to the port and shipped to Australia.

Until then, we keep believing in miracles.