Junamatka Johannesburgista Durbaniin 19.-20.11.2014

Tapasin Johannesburgin kentällä pikavuorolaiset Jennan ja Villen. Majoituimme yhdeksi yöksi Johannesburgin Melvillen alueelle, josta jatkoimme seuraavana iltana matkaa.

Olimme päättäneet jo Suomessa, että matkustamme Johannesburgista Durbaniin junalla. Lentäen olisi toki säästänyt aikaa, mutta halusimme kokea junalla matkustamisen Etelä-Afrikassa.

Jenna ja Ville olivat hoitaneet ennakkoon junaliput netin kautta. Kakkosluokan makuuvaunupaikka kustansi noin 25 euroa. Matkaa kaupunkien välillä on noin 600 kilometriä. Aikaa tuon kilometrimäärän kulkemiseen junalla kuluu noin 14 tuntia.

Olimme toki kuulleet ja lukeneet juttuja junamatkailun turvattomuudesta, mutta emme antaneet sen estää suunnitelman toteuttamista. Pieni epäilys matkan järkevyydestä heräsi kuitenkin kun olimme taksissa matkalla rautatieasemalle. Taksikuski ihmetteli kovasti miksi matkustamme junalla. Vielä suurempi ihmetyksen aihe oli miksi emme matkusta ykkösluokassa. Paikallinen valkoinen väestö ei kuulemma juurikaan matkusta junalla, koska se on niin vaarallista.

Olimme rautatieasemalla hyvissä ajoin, joten oli aikaa istuskella ja katsella ympärilleen. Rautatieaseman ympäristö ei ollut mitenkään miellyttävä paikka. Sisällä oli suht ok olla, mutta heti ovien ulkopuolella pörräsi narkkareita ja kodittomia. Pimeällä liikkumista Joburgin rautatieaseman ympäristössä ei suositella ollenkaan. Lisäksi tavaroiden kanssa on päivisinkin riskialtista mennä ulos, sillä ryöstöjä tapahtuu paljon. Rautatieasemien epämääräiset heebot taitavat olla kaikkia maailman kaupunkeja yhdistävä tekijä.

Hieman ennen junan lähtöä luoksemme tuli junafirman liiveihin pukeutunut mies kysymään minne matkaamme. Hän lupasi hoitaa meidät ensimmäisten joukossa junaan, eikä velottaisi palvelustaan mitään. Kävi ilmi, että ennen junaan nousua meidän tulisi kulkea porttien läpi laiturialueelle ja löytää lista, jossa lukisi hyttimme numero. Sen jälkeen tulisi vielä löytää oikea juna. Hän sanoin useiden ihmisten nousevan väärään junaan ja huomaavan sen liian myöhään.

Ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että kaveri on ukottaja. Päätimme kuitenkin tarttua tarjoukseen, sillä kaverin kärryssä oli paikallisen perheen ja erään pariskunnan tavarat. Kun junan lähtö kuulutettiin tajusimme tehneemme oikean valinnan. Kansa lähti ryntäämään kohti porttia kuin villiintynyt norsulauma! Junan istumapaikkoja ei ole numeroitu, joten kaikki edullisimman luokan lipun ostaneet ryntäsivät kohti junaa saadakseen parhaimman paikan. Fikseri järkkäsi meidät nätisti jonojen ohi ja hoiti meidät oikeaan hyttiin. Palkaksi heitimme kaverille setelin, jonka arvo on noin neljä euroa. Saattoi olla paikallisella mittapuulla liikaa, mutta olimme erittäin kiitollisia avusta.

Käytössämme oli oma neljän hengen hytti, jonne ei tullut lisäksemme muita matkustajia. Yksin makuupaikoilla matkustajat sijoitettiin kuulemma paikoille vain samaa sukupuolta olevien kanssa. Jokaisessa vaunussa oli muutama aseistettu junapoliisi valvomassa järjestystä. Näiden tarve kertoo junamatkaamisen vaarallisuudesta.

Samassa vaunussa oli kaksi pariskuntaa ja yksi isompi porukka, joilla oli useampi hytti. Porukka juhli läpi yön ja poliisit joutuivat muutaman kerran puhuttamaan juhlijoita metelistä. Toinen pariskunnista vaihtoi hyttiä keskellä yötä, mutta me emme kokeneet meteliä häiritseväksi tai uhkaavaksi. Nautimme itsekin muutaman oluen ja valvoimme myöhään yöhön.

Jani oli meitä vastassa kuljettajan kanssa ja huolehti reissussa rähjääntyneet matkalaiset hotellille. Junamatka oli loppujen lopuksi mukava kokemus ja harmittamaan jäi ainoastaan se, että yöllä ei voinut katsella maisemia.

Junamatkalla soi: Robin Schulz: Waves

__

I met two of the Pikavuoro-passengers Jenna and Ville at the Johannesburg airport. We stayed one night in Johannesburg and took a train to Durban on the next evening.

We had heard that travelling with train is not safe in South Africa, but we decided to do it anyway. The ticket cost about 25 euros and the train ride took about 14 hours.

The railway station was a bit scary place. Inside it was ok, but outside there were lots of junkies and homeless people. I quess this is common in every city in the world: railway station is always the place where is the biggest chance to meet the hobos.

We took a fixer to help us find the right train and cabin. First I was bit unsure whether or not we are gonna need one, but when they called for boarding and people started to rush like a mad heard of elephants I was happy that we had someone to help us.

There were few armed police in every car. The need of these tells how dangerous it is to travel with train in South Africa. We didn´t feel unsafe even there was a loud group drinking and having party in the same car. We also had a couple of beers and stayed up late.

Jani The Driver was waiting for us at the Durban station when we arrived there on Thursday morning. The train ride was a nice experience even we didn´t sleep much. Although it would have been nice to travel on daytime and see more of the scenery.