Matkaa on tehty nyt rapeat kaksi viikkoa ja aika paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Blogin päivitys on muuttunut Laosissa hieman vaikeammaksi ja työläämmäksi nettiyhteyksien heikkouden takia ja muutama todella rapsakka tarina on jäänyt kertomatta. Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota niin sanotusti neljännesreissukatsauksen.
Katsaus tulee Laosin Vang Viengistä, jonne saavuttiin tänään hämärän jo laskeuduttua. Mielenkiinnolla odotan, miltä tämä pieni ”Nuuksion leirintäalueemme”, eli bungalow- keskittymä joen penkalla oikein näyttää ”valot päällä” huomenna aamulla?
Tähän mennessä bussissa on sairastettu nuhaa, kuumetta ja yskää runsain mitoin. Muutama vatsatauti on podettu ja nilkka tikattu. Tikit on muuten poistettukin jo ja tikkauksen tiukkuus oli saanut lääkärin epäilemään alkuperäisen ompelijan ammattitaitoa. Lukuisat hyttysten puremat on raavittu ruvelle ja kuumimmissa paikoissa, kuten Sihanoukvillessä rupesivat ruvet jo mätimäänkin. Riikan rannalla teloma polvi parantui kantapään kautta eli kunnon mätäkierteen ja lääkärillä tehtyjen puhdistus-sessioiden jälkeen.
Lisäksi sääriä ja reisiä pitkin on itse kullakin tallustellut kaikenlaisia nilviäisiä erilaisia paukamia ja puremajälkiä jättäen. Epäilimme jo yhtenä yönä huoneessa olevan lutikoita, mutta kutiavat paiseet olivat ilmeisesti jonkin sortin hietakärpäsen puremia.
Kaiken tämän kukkuraksi on Ajokissa podettu yksi denguekuumekin.
Joukostamme on kuoriutunut myös yksi todella tapaturma-altis kaksikko, joka viihdyttää sattumuksillaan kyytiläisiä aina uudestaan ja uudestaan. Thaimaan puolella oli parivaljakko lähtenyt tarpomaan Koh Changin suuremmilta rannoilta illan päätteksi kohti majoitusta. Siinä kohtaa kun matkaa oli taitettu tarpeeksi kävellen, olivat he joutuneet karvaasti toteamaan, ettei kummallakaan ollut rahaa taksia varten nostettuna ja takaisin keskustaan ei ollut luonto antanut periksi kääntyä. Ratkaisuna oli ollut marssi. Tämä marssi oli kestänyt käsittääkseni yli seitsemän tuntia ja pituutta sille oli kertynyt yli 30 kilometria. Ja se on aika paljon varvas-sandaaleissa, ilman rahaa, juomaa tai suojaa paahtavalta auringolta, joka oli kerennyt nousta jo korkealle ennen maalin saavuttamista.
Laosissa parivaljakko oli lähtenyt etsimään pankkia rahan vaihto mielessään. Paikallinen kauppias oli neuvonut ja piirtänyt oikein kartankin pankin löytämiseksi. Parivaljakkomme olikin seurannut karttaa huolella ja huomannut jopa tienviittoja, jotka olivat opastaneet kohti maalia. Jossain kohtaa Mekong- joen rannalla, olivat tienviitat ja uskokin loppuneet, kunnes seikkailijamme olivat tajunneet löytäneensä heille piirretyn kartan maalin, nimittäin Mekong riverbankin; Mekong- joen penkan.
Lisäksi muutama kuva viimeisemmästä pysähdyspaikasta, vienosti Etelä-Ranskalta tuoksuneesta Vientianesta.
Hyvin menee, toivottavasti nyt on kaikki epidemiat sairastettu ja loppumatka on kuin tanssia vaan. Suojelevien tähtien alla eteenpäin. Meillä on pakkasta ja lunta , sanonko kuinka paljon = yhtä paljon kuin Rxxxxän Hexxxxxssä !
Reissussa rähjääntyy, kuten tunnettu sanointa kuuluu. Toivon mukaan kuitenkin mieluisat asiat jäävät päällimmäisiksi. Hyvää joulun aikaa sinne kauas – täällä koti-Suomessa on pakkasta ja lunta sikäläisten helteitten vastapainoksi 🙂