Kriisi ohi ja kohti Sarajevoa

Aamu Mostarissa alkoi eilen ainakin omalta osaltani melko tahmeasti lyhyiksi jääneiden yöunien ja yöllisen dramatiikan jäljiltä. Toiveikkuutta lisäsi kuitenkin nopeasti Janin ilmoitus lähdön onnistumisesta lähes aikataulussa sekä kotikentän reaaliaikaista seurantaa käyttävien tarkkasilmäisten viestit: bussi liikkuu jo!

Edellisyönä siis koettiin oikeastaan koko reissun ensimmäinen takapakki, kun laskettelimme vuoristoteitä yli 300 metriä alaspäin neljän kilometrin matkalla. Varoituskyltit kertoivat kaltevuuskulman olevan 10 %. Se on paljon se. Etujarrulle rasitus kävi liian kovaksi. Eilen tosiaan syytimme väärää puuta ja jäähdyttelimme käryävää takarengasta, mutta aamulla lähempi tarkastelu olikin osoittanut etujarrun olleen syypää. Vika siis korjaantui itsestään, kun jarrut jäähtyivät ja suostuivat irrottamaan otteensa pyörästä.

Ennen lähtöä toki katseltiin ympärillemme Mostarissa, joka on kuuluisa kauniista kivisillastaan, joka Bosnian sodassa 1993 pommitettiin hajalle, mutta rakennettiin sodan loputtua uudelleen. Nykyään tämä Neretva-joen ylittävä ja vanhan kaupungin itäisen ja läntisen osan yhdistävä erittäin kuvauksellinen silta on suosittu turistinähtävyys. Mostarin liukkain mukulakivin päällystetty joen varteen keskittynyt vanha keskusta on pieni, mutta hurmaava. Tosin se on ikävä kyllä lähes kokonaan kuorrutettu matkamuistomyymälöillä, jotka peittävät viehättävien rakennusten julkisivut. Täällä kaupattava tavara näyttäisi tulevan samasta tuutista kuin Istanbulin basaarin tuotteet, kovin itämaista rekvisiittaa oli kaupan. Vesipiipuissa poltettava makutupakka, vahva turkkilainen kahvi ja laventelituotteet muodostavat Mostarin tuoksukimaran. Turkkilainen kahvi on muuten asia, jota en suosittele kenellekään vatsahaavattomuutta arvostavalle.

Mostarista jatkettiin matkaa Bosnia-Hertsegovinan pääkaupunki Sarajevoon. Oli mielenkiintoista nähdä tämäkin kaupunki, jonka tiesi lapsena vain uutisista sodasta ja siitä, että Matti Nykänen oli käynyt siellä joskus voittamassa olympialaisissa. Bosnian 90-luvun tapahtumat näkyvät niin Mostarissa kuin Sarajevossakin edelleen yhä raunioituneina taloina ja luodinreikien kirjomina seininä.

Sarajevon liepeet alkoivat rähjäisinä ja töhrittyinä betonilähiöinä, jotka seisovat täydellisessä ristiriidassa rinnakkain lasiseinäisten toimistotalojen kanssa. Keskustaan tullessa ilme muuttui hieman siivotummaksi, ja vanhimman osan kaduilla ja kujilla tunnelma oli jälleen hieman itämaihin kallellaan. Kapeiden kujien kätköistä löytyi myös jo muutama hiukan hipsterityyppinen kahvila ja puotikin. Sarajevon varsinaiset nähtävyydet, muutama kirkkorakennus, museot ja kuuluisien Sarajevon laukausten tapahtumapaikka jäivät tällä kertaa katsomatta, sillä vanhankaupungin pikkukaupat ja todella edulliset outlet-myymälät veivät voitot.

Yöksi ajeltiin Doboj-nimisen pikkukaupungin tienvarsimotelliin, jossa hämmentynyt ja kielitaidoton henkilöstö loihti kaikille hienoisen säätämisen jälkeen petipaikan. Ilmeisesti lähinnä kesäkäytössä olevassa majoituksessa oli melkoisen kylmä yöllä, netti oli poikki ja suihkujen toimiminenkin jokseenkin arpapeliä. Ainoa torakkahavainto tehtiin tiettävästi vain pihalla. Tämä yöpymisratkaisu oli kuitenkin järkevin siksi, että päästäisiin sujuvasti jatkamaan aamusta pitkää ajomatkaa Kroatian kautta kohti päätepiste Budapestiä. Kierros alkaa siis olemaan täynnä ja reissu lähenee kovaa vauhtia loppuaan. Osa retkueesta jatkaa Ajokin kyydissä Suomeen saakka, osa lentää kotiin seuraavien päivien aikana.