Pois preerialta

Bussi liikkuu, mutta maisema ei vaihdu.

Siinä kiteytettynä viimeisen viikon tapahtumat. Eilinen ei tästä standardista juuri poikennut. Pikavuoro jätti Alice Springsin aamulla yhdeksän maissa ja posotti menemään kokonaisuudessaan vajaan kymmenen tunnin ja reilun 600 kilometrin edestä.

Pientä matkaväsymystä alkaa jo tuntua. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta bussi on Darwinista lähdettyään liikkunut joka päivä. Päivätahti ei myöskään ole ollut leppoisimmasta päästä. Eilisiltana laskeskeltiin, että Australian-pätkästä on painettu viikossa reilu kolmannes.

Väsymiseen eivät juuri auta myöskään itseään toistavat pysähtymispaikat. Vaihtoehdot ovat Outbackissa vähissä ja pikkukylät muistuttavat toisiaan kovin paljon. Vaihtelua tuovat lähinnä hintataso – joka määrää, kehtaako nukkua sängyssä vai onko tyytyminen telttaan tai bussinpenkkiin – sekä yhteydet ulkomaailmaan.

Viime yön lepopaikka edusti molemmissa kategorioissa huonompaa vaihtoehtoa. Suhteellisen tyyriiden sänkypaikkojen vuoksi päädyin viettämään yöni tähtitaivaan alla Viihdepäällikön kainalossa hyvinkin ahtaassa teltassa. Blogin päivittämisestä oli turha unelmoida – edes kännykkä ei löytänyt kenttää paikkakunnalla, jonka nimi on jo lipsahtanut mielestä.

Nyt kello käy puoltapäivää, Mount Isa saavutettiin juuri ja takana on jo miltei 500 ajokilometriä. Pohjoisterritoriosta poistuttiin ja Queenslandin puolelle ja tavoitteena on ehtiä huomiseksi itärannikolla sijaitsevaan, sukellus- ja extreme-harrastusmahdollisuuksistaan tunnettuun Cairnsiin, jossa on tarkoitus latailla hyvinkin vähällä virralla toimeen tulleita akkuja ainakin muutaman päivän ajan.

Pari päivää painetaan siis vielä mentaliteetilla mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Sijaisbussin nimi julkistetaan heti, kun ehdotukset saadaan käytyä läpi!

—

The bus moves but the landscape does not change. That has, basically, been the name of the game for the past week. During the week we have driven more one third of the whole trip in Australia.

Still, it has not been the most relaxing holiday. With one exception, we have been on the road every single day. And when the rest most of get is the shallow sleep in tents or in the bus, it is no wonder there are some signs of fatigue in the air.

Even though, it seems that the whole group is motivated to keep going. If everything goes as planned – which would be quite a surprise – we should reach Cairns tomorrow. The first stop in the eastern coast will be remarkably longer than the stops we have so far had.

But before the becoming rest period, there is plenty of moving to do. At the moment, we have driven more than five hours, a little less than 500 kilometers and reached Mt. Isa. We have already crossed the border and entered Queensland which was symbolically a very important step.

Despite the long drive behind us, there is a long drive ahead of us today, too. The faster we go, the faster we get there – is the motto of the day.