Singaporessa sataa kolmatta päivää putkeen. Ja sataa muuten paljon.
Myräkkää ei tosin ole todistamassa kuin pikavuorolaisten jälkijoukko. Osa matkalaisista jatkoi reissuaan jo laivalla kohti Indonesiaa muutamien jäädessä Janin henkiseksi tueksi Singaporen puolelle. Kuskilla onkin pitänyt kiireitä paperihommien ja byrokratiakoneiston kanssa järjestellessä Ajokille laivakyytiä Australiaan.
Tästä johtuen pikavuorobussinkaan ei siis tarvitse monsuunin keskellä kärvistellä, sillä Ajokki jätettiin hetkiseksi huilailemaan Melakaan, joka jäi Malesian-pätkän viimeiseksi pysähdyspaikaksi. Pienten viilailujen jälkeen bussi onkin joulun jälkimainingeissa valmis valloittamaan Australian mantereen – siirtosuoritetta varten kuskin on tosin jälleen saavuttava itse paikan päälle Singaporeen.
Huominen on loppujoukollekin jälleen matkustuspäivä. Suunnaksi otetaan jo lähteneiden tapaan Jakarta, Indonesian pääkaupunki, kymmenen miljoonan asukkaan koti. Siirtymistä hulppeiden pilvenpiirtäjen, valtavan tarjonnan elektroniikkakauppojen – ja kalliiden hintojen – Singaporesta kohti huokeampaa Indonesiaa odotetaan jäljelle jääneiden keskuudessa jo innolla.
Tosin matkan jatkuminen Indonesiassa tuo mukanaan myös varsin haikean uudistuksen: matkanteon ilman Ajokkia. Edellä mainituista byrokratiakoneiston keksimistä syistä johtuen muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, ja jo pelkkä laivan rahtauskin Down Underiin vie oman aikansa.
Tärkeintä kuitenkin toteutuu, matka jatkuu. Indonesiassa Ajokkia tuuraavalta peliltä toivomme esikuvansa kaltaista sinnikkyyttä, kestävyyttä ja sisua!
Huomenissa palataan vielä hetkiseksi Kuala Lumpurissa toteutuneeseen lähetystövisiittiin – kanavalla kannattaa siis pysyä.
Tervetuloa tanne Jakartaan! Toivottavasti hermot pitaa ruuhkissa 🙂 Jos kaipaatte erilaista ymparistoa kuin tunnin lennon paassa Singaporessa niin sita taalta varmasti loytyy! Mielenkiinnolla odottelen Jakarta-aiheisia blogipostauksia…
Lentoa odottavana pikavuorolaisena kertoilen meidän kokemuksia Singaporesta. Sateiden lisäksi – tai niistä huolimatta – täällä on paljonkin nähtävää. Erityisen ihastuttavaa oli modernin Marina Bay Sands-hotellin Skypark, josta näki koko kaupungin suuruuden yövalaistuksineen. Mahtavaan klassiseen tunnelmaan pääsee maistamalla legendaarista Singapore Slign -drinkkiä vuonna 1887 avatussa Raffles-hotellissa. Myös ulkona ja sisällä olevat joulukoristelut ja -musiikki tuovat hienoa ja taikamaista joulutunnelmaa tropiikkien keskelle.
Ja onhan Singapore todellakin kehittynyt kaupunkivaltio, jossa on kuitenkin säilynyt vanhojakin rakennuksia uusien pilvenpiirtäjien rinnalla. Kaupungilla on monet kasvot – kirjava väestö näkyy eri kaupunginosissa. Esimerkiksi Little Indiassa ei aina tajua missä maassa on. 24h auki olevan Mustafa-kauppakeskuksen ympäristössä noin puolen kilometrin kadun pätkältä löytyy monta kymmentä toinen toistaan herkulisempia ruokia tarjoavia kasvisravintoloita. Hauska löytö oli kauppakeskuksien valloittamasta kaupungista oli ”suomalaistyylinen” ulkoilmakirpputori Wholesale Marketin lähettyviltä.
Jouluiset tervehdykset kaikille!
Voi harmi, että teiltä jäi suurin osa Indonesiaa, eli Sumatran läpi matkustaminen bussilla, kokematta!! Sumatra on mielestäni Indonesian paras paikka, ja bussilla kulkeminen siellä mieletön kokemus; niin hyvässä kuin pahassakin 😉
ps. Kannattaa ostaa Indonesiasta Australiaa varten teltta! Ja Australiassa tie-atlas (kirja, jonka oikeaa nimeä en muista). Siinä on lueteltu kaikki levähdysalueet, joilla saa yöpyä ilmaiseksi. Usein löytyy myös wc, vesipiste, ja nuotiopaikka. Säästää rahaa suunnattomasti kaupunkien ulkopuolella ajettaessa 🙂
Onpas tämä Jakartan liikenne hankalaa, kävellä ei voi missään ja matkateko taksilla, lyhyenkin matkan, kestää ainakin tunnin. Kuala Lumpurin ruuhkat ei olleet mitään. Nyt ollaan kaupungin laitamilla ja tiedetään miltä neekeristä tuntui 50-luvulla Suomessa, kaikki pysähtyvät tuijottamaan ja kakarat juoksee perässä. Mutta täällä pääsee ainakin oikean Indonesialaisen elämän makuun.
kokeilkaa niitä jakartan busseja! toimivat kuin metrot, reittikartat ovat järjestelmälliset, ja busseilla omat kaistat (niin kauan kuin liikenneruuhka ei ole tukkinut risteystä!) 🙂