Ajokki on saapunut Minskiin

Aamu valkeni yön ukonilmojen jälkeen aurinkoisena ja suurin osa matkalaisista suuntasi tutkimaan Vilnan keskustaa. Tien päälle lähdettiin puolen päivän jälkeen lentokentän kautta, josta poimittiin mukaan kaksi uutta pikavuorolaista. He pääsivät heti maistamaan omatoimibussimatkailun ehkä rasittavinta puolta, rajalla odottelua ja ihmettelyä.

Sirpa ja Ellu odottelevat Vilnan hotellin edustalla lähtöä. Sirpalla on urakkana pienten suojelusenkelien virkkaaminen kaikille pikavuorolaisille. Ajokillekin on omansa.

Valko-Venäjän rajan tiedettiin jo ennakkoon tarkoittavan mahdollisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Näiltä vältyttiin ainakin suurin piirtein, vaikkakin hämmentävä, hiukan kyykytykseltäkin vaikuttanut sählääminen alkoi jo Liettuan puolella, kun Ajokki-parkaa peruuteltiin kaistalta ja puomilta toiselle.

Tunnin hikisen odottelun ja pienen neuvottelun jälkeen pääsimme Valko-Venäjän raja-alueelle täyttämään maahantulokortteja. Taas odoteltiin. Seuraavaksi matkustajat pyydettiin passijonoon ja matkatavaroiden tarkastukseen, joka tosin oli täysin näennäinen, omalla kohdallani riitti vain rinkan solkien avaaminen ja kielteinen vastaus kysymykseen ”onko alkoholia tai tupakkaa”.

Jännän äärellä. Päästäänkö vai eikö päästä?

Tämän proseduurin jälkeen siirryttiin jännittävimpään osuuteen, eli Ajokin kohtaloon. Janin edelliset kokemukset pikkubussin viemisestä Valko-Venäjälle eivät lupailleet hyvää, vaadittavien paperien määrä oli melkoinen ja jotain saattaisi pinkasta puuttua. Taas odoteltiin, koppalakkeja kuljeskeli edestakaisin eikä mitään tapahtunut. Lopulta hymyilevä Jani saapui paperinipun kanssa takaisin ja matkaa päästiin jatkamaan. Kokonaisuudessaan aikaa rajanylitykseen meni kolmisen tuntia.

Gourmet-illalinen paikallisella huoltoasemalla maksoi vajaa 2 e. Jenni ja Jani setvivät tietulliasioita. Mukaan saatiin maksuista muistuttava piippaava värkki. Kun piipitys yltyy, on aika maksaa lisää.

Nopean huoltoasemaruokailun ja tietullien maksamisen jälkeen päästiin taas tien päälle. Kaatosateiseen Minskiin saavuttiin jo pimeän laskeuduttua. Vuorossa on kahden yön pysähdys, ja varmasti koko reissun, ellei koko Pikavuoron fiinein hotelli, neljän tähden Green City Hotel. Tässä Euroopan edullisimmassa maassa tällaisesta ylellisyydestä köyhtyy 40 euroa per huone. Hotellin toisesta päästä löytyneessä hypermarketissa uhkasi ostostelu lähteä lapasesta ainakin allekirjoittaneella , sillä hintataso oli noin kolmanneksen Suomen hinnoista; kukapa nyt ei haluaisi iltapalaksi lampaanmuotoista kermaleivosta 50 sentillä tai kuohuviinipulloa 2,5 eurolla?

Minskiläisen hypermarketin leivostiski. Tai oikeastaan vain kolmasosa siitä. Valko-Venäjällä käytetään valuuttana Valko-Venäjän ruplaa, 1 € vastaa noin 2,2 paikallista rahaa, joten varsin huokeaa kakkua oli tarjolla.

Vastaa

Pikavuoro Maailman Ympäri

Pikavuoro maailman ympäri

Matka- ja tilausajopalvelut Finaround Oy