Pikavuoro maailman ympäri -projektin moninaisia vaiheita seuranneiden kanssa kotikonnuilla jutellessa eteen tulee lähes aina, ennemmin tai myöhemmin, kysymys: ”missäs se bussi tällä hetkellä sitten oikeastaan onkaan?” Toivoakseni seuraava valaisee jossain määrin sekä nykytilannetta että lähitulevaisuuden suunnitelmia, ja vastaa tuohonkin edellä mainittuun usein kysyttyyn kysymykseen.
Siispä, aloittaakseni nykytilanteesta: Pikavuoron kunniakas kulkupeli, 25-vuotias linja-auto Ajokki Royal lepää tällä hetkellä Malesian Melakassa, ensimmäisen kerran jo vuoden 2011 joulukuussa tutuksi käyneen bussikorjaamon hellässä huomassa. Malesiasta bussi on tarkoitus siirtää ajaen ja tarvittaessa lavetilla (mikäli Singaporen puoleiselle parinkymmenen kilometrin tieosuudelle ei saada taaskaan ajolupaa) Singaporen satamaan, josta se edelleen laivataan Chileen Etelä-Amerikkaan.
Ennakkotietojen mukaan laivaus tapahtuisi roro-tyyppisellä aluksella, johon auto voidaan ajaa autolauttamaisesti sisään. Tämä on merkittävä etu, sillä vajaan parin vuoden takainen laivamatka samaisesta Singaporen satamasta Australiaan vaati Ajokin nostamista kyytiin, mikä ei loppujen lopuksi ollut autolle hyväksi. Ja eihän tämä ihme olekaan, sillä linja-auton syvimpään olemukseen tuskin kuuluu minkäänlainen kaikki pyörät maasta irrottava nostelu. Linja-auto on tarkoitettu tielle, pyörät maahan.
Koska rahtilaivat näyttävät maailman merillä seilailleessaan tyypillisesti pysähtelevän monissa satamissa ottamassa ja purkamassa lastia, ei Ajokinkaan merimatka tule näillä näkymin olemaan suorin tai nopein mahdollinen. Tyyni Valtameri kuitenkin ylitetään. Saatujen tietojen mukaan laivaus Singaporesta eteläiseen Amerikkaan tällä nimenomaisella aluksella kestää kaikkineen jopa 40 päivää.
Bussi on tarkoitus lähettää matkaan elokuun loppupuolella, joten se olisi siten perillä uudella mantereella noin kuukautta ennen varsinaista starttia. Hyvissä ajoin, siis. Tunnetustihan byrokratian ja muiden yllättävien käänteiden vaatimaa aikaa ei ainakaan kannata aliarvioida. Ajan pitäisi tosin riittää vallan mainiosti, sillä Ajokki on tarkoitus huoltaa ja pestä priimakuntoon jo Malesiassa, ennen laivausoperaatiota. Ainakin uusista renkaista ja iskunvaimentimista ovat huhut kertoneet. Chileen jäisi siis enää hienosäätö, mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi.
Uusi maanosa on tervetullutta vaihtelua monessakin suhteessa, sillä Ajokkihan ajettiin Kaakkois-Aasiaan ensimmäisen kerran jo vuoden 2011 huhtikuussa, yli kaksi vuotta sitten. Niin se aika kuluu. Lyhyttä Australian vierailua lukuun ottamatta auto on pikavuoroajojen – jotka nekin ovat paljolti rajoittuneet Kaakkois-Aasiaan – ulkopuolella viettänyt aikaansa pääasiassa Thaimaassa ja Malesiassa.
Näistä kahdesta Malesia on byrokraattisessa mielessä osoittautunut parkkipaikoista paremmaksi, sillä auton säilyttämistä siellä eivät vaikeuta rajaviranomaisten ajoneuvoja koskevat maassaolorajoitukset. Thaimaassa näiden määräysten kanssa oli alkuun suuriakin hankaluuksia, autoa kun ei olisi ensimmäisen rajanylityksen jälkeen saanut pitää maassa kuin yhden kuukauden. Tästäkin toki lopulta selvittiin hakemalla papereihin parempi leima toiselta raja-asemalta. Mutta raskasta puuhaa oli se, silloin.
Niin pätevä paikka kun Melakan linja-autokorjaamo onkin, alkaisi siis olla korkea aika suunnatta kohti uusia seikkailuja. Kaakkois-Aasian kulmat (ja tiet) alkavat olla nähty. Uudelta mantereelta löytynee uusia kiintoisia kulmia. Ja teitä.
Teksti: Tomi Tölli
Kuvat: Jani Laine, Tomi Tölli, Juha Valtaharju
