Tuntui hyvältä saapua Chiang Maihin. Pohjois-Thaimaa on aina kiehtonut ja mikä parasta, niin sitä pääsi kiertelemään Ajokilla ja vieläpä kun on mukana hyviä ystäviä sekä Pikavuorolaisia. Täydellistä!
Ensimmäisen kerran olin Chiang Maissa lokakuussa 2004 ja tykästyin kaupunkiin välittömästi. Lyhyesti selitettynä joka kerta sen jälkeen kun olen tänne tullut, niin fiilis on ollut hieno. Tavallaan kuin kotiin tulisi. Olen aikoinaan asunut täällä ja tavannut aivan mahtavia ihmisiä. Tapasin myös silloin tyttöystäväni täällä ja olimme yhdessä yli kolme vuotta. Se oli värikästä aikaa muutenkin, en tiedä johtuikohan se siitä, että oli parikymppinen, vai sitten jostain muusta.
Kaipaan tänne aina uudestaan. Ajokilta on tasan kolme vuotta aikaa viime reissusta ja minulta on noin vuosi. Kolme vuotta sitten ”Pikavuoro Bangkokiin” jälkeen ajoin Chiang Maihin moikkaamaan tuttuja. Nyt olemme Ajokin kanssa taas täällä. Kun Pikavuoro maailman ympäri on saatu päätökseen, niin sen jälkeen minut mahdollisesti löytää täältä 🙂
Chiang Mai on kasvanut lähivuosina hyvinkin nopeasti. Olen jopa hieman shokissa miten paljonkin on muuttunut. Haluaisin, että kaupunki olisi samanlainen, mitä se oli silloin ekalla kerralla, hahah. Viimevuosina on tullut isoja ostareita ja asuinrakennuksia, ajoneuvojen määrä myös kasvanut sekä siitä syystä myös liikenneruuhkat.
Tällä reissulla käytiin pällistelemässä huipuilla. Doi Suthepilla, josta näkyi Chiang Main kaupunki ja toinen huippu mihin päristeltiin, oli Thaimaan korkein vuori -Doi Inthanon.
Seuraavassa postauksessa on vuorossa Lampang, Tak ja Thaimaan entinen pääkaupunki Ayutthaya.
Tänään saavuimme Kanchanaburiin. Täällä on tarkoitus viettää seuraavat kaksi yötä.
Hyvää viikonloppua!
On tosiaan uuden näkösiä ostereita, nopeesti tuntuu paikat muuttuvan. Kovasti tulee Chiang Maita ikävä tätä lukiessa. 🙂