To 23.4.2015, Krakova (PL)
Huh. Jopas oli perinteinen pikavuorosaapuminen Krakovaan, jälleen kerran. Ehkä monesta muusta saapumisesta poiketen tällä kertaa oli maastoa jopa hieman tiedusteltu ja sopivasta bussiparkista saatu vinkki, sillä Ajokin pysäköintihän se pääongelma yleensä näissä uusissa kaupungeissa on. Salon Tilausmatkat Oy on ajanut kaupunkiin aiemminkin ja yrityksen luottomies, pikavuorokipparin veli Tomi Laine tiesi Salosta käsin neuvoa pysäköintialueen, jossa firman busseja oli edellisillä matkoilla parkissa pidetty. Alue sijaitsi kaiken lisäksi hyvällä paikalla aivan Krakovan vanhan kaupungin kupeessa.
Kaikki kuulosti siis hyvältä ja koordinaatit olivat selvät. Ajoimme navigaattorin ohjeiden mukaan suuremmin harhailematta paikalle, joka sijaitsi erään suurehkon hotellin takapihalla. Liikennekään ei Krakovan torstai-iltana liian pahalta vaikuttanut vaikka melko vilkasta olikin. Tähän helppous sitten loppuikin.
Paikalle päästyämme paljastui, että hotellissa oli vain kolme vapaata huonetta. Parkki näytti olevan täynnä busseja ja puomin edessä odotellessamme ja asioita selvitellessämme peräämme alkoi muodostua linja-autojonoa. Muutkin halusivat kuumeisesti samalle alueelle. Pysäköinnin ehtona oli, että hotellista piti olla huonevaraus. Meillä ei sellaista ollut. Tutkimme asiaa ja huoneet osoittautuivat sangen kalliiksi, olivathan ne suuren hotellin viimeiset. Ei houkutellut. Tilanne puomillakin alkoi kuumeta, joten päätimme nostaa kytkintä ja jättää muut taistelemaan viimeisestä linja-autopaikasta, sikäli kun pihalle enää yhtään bussia mahtui.
Tästä alkoi varsinainen kujanjuoksu ympäri iltaöisen Krakovan katuja. Kyselimme linja-autoille sopivaa paikkaa ja meidät neuvottiin johonkin. Neuvottu paikka osoittautui Ajokille sopimattomaksi ja jatkoimme taas matkaa. Uusi kysymys, uusi paikka. Välillä osa bussin ulkopuolelle asioita selvittelemään menneistä matkustajistakin oli hukassa. Välillä taas liikenteen tukki jonkinlainen rullaluistelutapahtuma johon näemmä osallistui satoja ja taas satoja luistelijoita. Kiertelyä jatkui pari tuntia, kunnes bussi saatiin lopulta edes hetkeksi parkkiin rauhallisemmalle jättömaalle hieman keskustan ulkopuolelle. Siihenkän autoa ei saanut yöksi jättää, mutta ainakin porukka sai hengähtää hetken.
Vietämme Krakovassa kolme yötä, tai tämä ainakin ollut alkuperäinen ajatus. Asiaa tutkittaessa tarkemmin selvisi, että kaupungin majapaikat ovat kovin suosittuja tulevan viikonlopun aikana. Noin 90 prosenttia kaikista sängyistä on varattu. Mainiota. Kohtuuhintaiset hotellit olivat näemmä haave vain, mutta halpoja hostellipaikkoja kaupungissa näytti yhä olevan vapaana. Tällaiseen lopulta päädyin itse ja täältä käsin tätäkin tarinaa raapustelen. Backpacking life, se on hienoa elämää. Lienee ihan mukavaa vaihtelua yöpyä välillä dormissakin, eikä 13 euron yöhinta juuri päätä huimaa. Saapa nähdä, olenko kolmen yön kuluttua eri mieltä Ainakin tämä paikka on perin siisti ja arviopisteet internetin varauspalvelussa huiman hyvät. Sänky tosin on epäilyttävän hutera, mutta katsotaan. Annan paikalle mahdollisuuden.
Itse Puola ja tänään taakse jäänyt Slovakia vaikuttavat varsin siisteiltä ja hyvinvoivilta paikoilta. Itse asiassa koko Euroopan reissun aikana nähtyjä paikoja ja niiden rakennetun ympäristön yleisilmettä mietiskellessä ei voi välttyä ajatukselta, että vauraus lisääntyy mitä pohjoisemmaksi pääsemme. Mutta näistä, sekä ihan mukavaksi pikkukaupungiksi osoittautuneesta Slovakian pysähdyspaikastamme lisää vielä myöhemmin. Nyt lienee aika suunnata yöpuulle, siihen huteraan kerrossänkyyn.
Mahtaako tulla mitään juttua ja kuvia Banska Stiavnikasta? Olitte tosin vain yhden yön siellä.
Olin siellä joskus vuonna -82 tai-83. Tulimme autolla pohjoisesta päin ja yllätyksenä yhden mutkan takaa ilmestyi laakson pohjalla vanha kaupunki vanhoine taloineen ja mäkisine katuineen. Talot silloin aika rapistuneita mutta paikka oli unohtumaton. Olisi kiva tietää miten nyt on. Turistit ovat varmaan jo löytäneet paikan, silloin ei ollut muita me kaksi suomalaista.
Krakova on myös mukava, ostakaa katukojusta suolarinkeleitä, niitä myydään kaikkialla. Ainakin kesähelteellä tosi hyviä. Puola on täynnä näkemisenarvoisia vanhoja kaupunkeja muttei teillä aika riitä. Lublin on yksi suosikkini. Rattoisaa jatkoa!
Kiitoksia. Ajatus on, että tuosta Stiavnikasta tänään jotaan raapustelisin. En jaksanut viimeyönä oikein enää ruveta laittamaan tekstejä ja kuvia ojennukseen. Tuo viimeinen postaus sen sijaan tuli ihan itsestään kun oli ihan tuoreena mielessä ja reppu tuskin selästä laskettu. Banska on viihtyisä pikkupaikka, nyt ei tosin ollut sesonki vielä.