Takana nautiskelua Koh Changilla, Mikko Merikallion omistamalla ja pyörittämällä Ban Mae– resortilla. Ihanaa.
Mikko piti meistä huolta ja ruokki suomalaisilla ruoilla. Mikon ja hänen kollegansa Anssi Nakarin rakentama bambusauna oli kuumana joka ilta ja ohjelmaa järjestettynä kaikille sitä haluaville. Kahden päivän ja kolmen yön aikana kävi osa tutustumassa saaren suurempiin rantoihin, norsusafariin ja ladyboy eli katoey- showhun.
Itse nautiskelin uima-altaasta ja meloin yhdeksi päiväksi lähisaareen ihan vain ihmettelemään hiljaisuutta, pehmeää hiekkaa, lämmintä merivettä ja aurinkoa.
Tänään ollaankin sitten taitettu matkaa noin 15 tuntia. Lautalla mantereelle ja aina Kambodžaan, Sihanoukvilleen asti.
Ajokki pääsi yllättävän mukavasti rajan yli, mutta 30 suomalaisen rajamuodollisuudet ottivatkin sitten jo aikaa. Lisäksi myös rajalla tingittiin, nimittäin viisumin hinnasta. Lisää hämmennystä soppaan toivat kolme valuuttaa, joilla muodollisuudet oli mahdollista maksaa; Thaimaan bahtilla, Kambodžan rielillä tai toisella Kambodžassa yleisesti käytetyllä valuutalla, Yhdysvaltain dollarilla. Totta kai jollain summalla ja valuutalla voitti ja toisella hävisi muutaman euron lopullisesta hinnasta.
Ennen kuin uppoamme todella mielenkiintoiselta ja luonnonkauniilta vaikuttavan Kambodžan seikkailuihin, niin tarkoitus oli, että tässä olisi hieno Heikin koostama video seikkailuistamme. Valitettavasti paikallisen nettiyhteyden tehot eivät ole riittäneet lataamaan videota, vaikka sitkeästi olemme viimeiset kuusi tuntia sitä yrittäneet. Videota siis pikimmiten perässä!
Kappas vain,
perin tutulta kuulostaa. Sama meno ja meininki tuntuu olevan Kambodzan rajalla kuin lähes pari vuotta sitten:
http://www.havaintoja.com/2011/04/lyhytpikavuoroilua/
ja
http://www.havaintoja.com/2011/04/kuvaraportti-etapilta-pattaya-%E2%80%93-phnom-penh/
Tuolloinkin väännettiin viisumien hinnoista (ja maksettiin ylihintaa, safetyä lukuunottamatta). Janihan tosin taitaa bussinsa kanssa jo vakiovieras mainitulla rajalla. Muistivatko ne koppalakit jo Ajokin ja kuskin siellä?
Tuosta edellisestä viestistä tuli mieleen, että pitääkö pikavuoron mukana olevat omia blogeja matkasta? Jos, niin saisiko niihin osoitteita?
Ei taida olla muita bloggaajia kuin yllämainittu TTö:n huippuhieno blogi ja sitten tämä Rantapallon virallinen. Joitain henkilöitä on toki matkassa, jotka pitäävät omaa perinteisempää käsinkirjoitettua päiväkirjaa omaksi ilokseen.
Jani oli monelle rajalla puuhavalle jampalle tuttu näky. Alennuksia ja leimoja Ajokin asiakirjoihin ei juurikaan silti herunut.
En ole yhtään yllättynyt että virkailijat muistivat Ajokin ja Janin. Sen verran harvinainen näky on suomalainen bussi sielläpäin maailmaa 🙂
Paikat oli homeessa. Ravintolasta ei saanut edes kunnolla ruokaa vain jotain vanhoja kanan paloja. Mikko oli ystävällinen mutta kusetti hinnassa paljon. Lupaili kaikkea mutta mitään ei pitänyt. Jäi lompakko kerran vahinkossa mikon tiekokoneen viereen hain sen pois noin 20 min päästä en ole ihan varma mutta muutama tonnin raha puuttui.