Koh Sametin vierailulla saatiin muutamatkin polvet ruvelle puuterilumen kaltaisessa hiekassa kirmatessamme. Lisäksi yksi pikavuorolainen onnistu telomaan jalkansa yöllä kaupassa siten, että joutui tikattavaksi. Erittäin avulias paikallinen mopoilija oli kiidättänyt Eijan lääkäriin ja uniltaan herätetty tohtori oli ommellut nilkkaan kahdeksan tikkiä. Matka siis jatkuu.
Myös Ajokki on saanut hieman osumia. Laivaus Koh Changin saarelle oli pienimuotoinen jännitysnäytelmä. Ensimmäisellä ajoyrityksellä yhteysalukseen, napsahti bussin nokka kiinni ramppiin. Uutta ajolinjaa haettiin hieman viistosti, jolloin saatiin keula nätisti yli. Aika monet autot repivät pohjaansa lautalle ajaessaan, mutta Ajokki taittui kriittisen pisteen yli muutamien senttien pelivaralla.
Matkalla Rayongista Koh Changille pysähdyimme Phliun vesiputoukselle ja luonnonsuojelualueelle. Pysähdys oli tarpeen, sillä bussissa lämpötila ilmastoinnista huolimatta on yli 30 astetta.
Putouksen ympäristössä oli ihanan viileä viidakkoinen ilma. Vesiputouksen juoksulla ja lammessa asui valtaisia kaloja ja paljon. Monet ruokkivat kaloja jollain paikallisella ruokomaisella kasvilla ja kalojen kansoittamassa lammessa sai myös uida.
Viileä vesi veti puoleensa niin paljon, että jättikalojen seassa pulikoimisen jännitys jäi toisarvoiseksi.
Hei minkä takia blogissa menee päiväkirja kertomuksen aikajana alhaalta ylös.Hieman nurinkurista lukea kelailla sivua alas ja ylös.Muuten ihan mahtava reissu teillä menossa.