Ajokin Itä-Euroopan valloituksen ensimmäinen puolisko on tänään saatu kunnialla pakettiin. Jatko-osa, entisen Jugoslavian maiden koluaminen aloitetaan heti perään huomenna. Suurin osa Itäblokin etappilaisista lentää huomenna kotiin, osa jatkaa vielä seuraavankin kierroksen. Lisävahvistukset Jugoslavian etapille ovat jo saapuneet tänne Budapestiin, ja saimmepa edellisestä yöpymispaikasta mukaamme uuden yllätysmatkustajankin. Pikavuoron mukaanhan voi edelleen hypätä mistä haluaa ja jäädä pois kun siltä tuntuu.
Eilen pyrittiin ajamaan mahdollisimman lähelle Unkarin rajaa. Yöpymispaikaksi kelpasi Aradin kaupunki, jonne saavuttiin sen verran myöhään, että kaupungin tutkiminen rajoittui löytöretkeen läheiseen Lidliin. Kovin oli samanlainen kuin kotona. Kunnon Pikavuoromeininkiin päästiin kuitenkin majoituksen metsästyksellä, kun ryhmän tiedustelujoukot jalkautuivat Aradin kehnosti valaistuun iltaan herättelemään jo yöpuulle valmistautuneita paikallisia pensionaattien pitäjiä. Hotelleja ei juuri näkynyt, vaan jakauduimme useampaankin bed&breakfast-tyyppiseen majataloon.
Rajanylitys sujui ilman kommervenkkejä, niin kuin sen EU-maiden välillä tuleekin sujua. Takapakkia tuli kuitenkin heti rajan jälkeen Unkarin puolella. Unkarin moottoriteillä ajettaessa ajoneuvolle tarvitsee ostaa vinjetti, joka on käytännössä tiemaksu. Asiaa tiedusteltiin vero- ja tullikopissa hääränneiltä virkailijoilta, kahdeltakin, että mistäs tämän kyseisen lipareen voisi tällä kertaa lunastaa. Molemmat viittoilivat pientä lenkkiä kopin takaa. Kippari empi, toistakin kautta olisi päässyt, mutta kun kylttikin vielä osoitti virkamiehen osoittamaa paikkaa, bussi käännettiin sinne ja kappas, viisi minuuttia myöhemmin Ajokille oli lätkäisty 253 euron sakko ilman vinjettiä ajamisesta. Rajavenkulat suorittivat siis aivan pokkana laillista ryöstöä valtion nimissä. Autot ohjattiin sumppuun, jossa oli ratsia muutama metri ennen vinjettikoppia. Protestointi ei auttanut. Hampaita kiristellen kaasu pohjaan ja kolehtihaavi kiertämään. Kyllä keljutti, tätä ei odota enää EU:n alueella näkevän.
Etappien vaihto-operaatiota jäätiin suorittamaan Budapestiin yön yli. Koska ilma oli sateinen ja suurelle osalle matkaajistosta Budapest jo tuttu kaupunki, jäimme lähiöömme pitämään sadetta. Evästä haettiin taas kaupasta, koska kellään ei ollut paikallista valuuttaa ja naapurin pizzerialle ei muoviraha kelvannut. Huomenna katsotaan, josko päästäisiin jälleen raja-asemalle säätämään, tällä kertaa Serbian sellaiselle.
