Hua Hinista Koh Lantalle matkaa kertyi reilut 670 kilometriä. Matka ei ollut todellakaan mikään läpihuutojuttu, vaikka huilasimmekin Chumphonissa yön yli.
Thaimaan tiet vaikuttivat entistä vilkkaammilta ja hitusen vaarallisimmilta, kuin ennen. Kokoajan sai olla tarkkana. Matkalla nähtiin useita rengasrikkoja. Milloinkohan tulee Ajokin vuoro? Toivottavasti ei tänään, eikä huomenna.
Etenimme kyllä ihan hyvää vauhtia siitä huolimatta, että tiet olivat huonossa kunnossa. Mielestäni Thaimaan päätiet ovat menneet huomattavasti huonompaan suuntaan. Teiden kunto ei tullut yllätyksenä, nimittäin viime joulukuussa ajelin samoja pätkiä Malesiasta Thaimaan Ban Pongiin.
Miksi pitää ottaa linja-auto saarelle? Eihän siihen ihan mitään järkevää syytä löydy, varsinkaan kun meitä on tällä kertaa normaalia pienempi Pikavuoro -joukkue.
Ajokki on käynyt Koh Phuketissa, Koh Changilla, Koh Samuilla ja nyt Koh Lantalla. Koh, Koh ja Koh, eli thaimaaksi tarkoittavat saarta. Neljä Thaimaan saarta on nyt plakkarissa. Lanta ja Samui olivat ne haastavimmat. Vaikka tähdättiinkin nousuveden aikaan, niin silti se otti haasteensa.
Koh Lantalle jouduttiin ottamaan kaksi lauttaa kunnes oltiin perillä. Menopaluusta se tekee 4+4, eli neljä kertaa sisään ja ulos. Näillä kahdella välillä operoi useampi lautta, vain yksi lautta molemmista väleistä suostui ottamaan Ajokin kyytiin.
Parasta aikaa ollaan Malesiassa ja Ajokki on parkkeerattu Penangin George Towniin.
Seuraavassa postauksessa kerron kuumottavasta tilanteesta rajalla ja Malesian kuulumisia.
Ja nää jätkät lilluu altaassa upean turkoosin meren ympäröimänä, höh! Vai oliko altaan vesi sopivan viileää..?