Lähdettiin Koh Lantalta lauantaiaamuna noin yhdentoista jälkeen. Matkaa resortiltamme tuli noin 15 kilometriä ensimmäiseen lauttaylitykseen. Ehdimme molempiin lauttoihin nousuveden aikaan.
Hätäilen hiukan ja Ajokki sai pieniä osumaa etupuskuriin. Oma vika NO EXPLANATIONS.
Meillä oli aika kiireinen aikataulu, koska yhdellä meidän matkustajista oli iltalento Hat Yaista Bangkokiin. Matkaa oli taitettavana Lantalta Hat Yain kentälle noin 300 kilometriä. Meidän epäonneksi matkalla oli tietöitä ja ruuhkia.
Ehdimme kentälle ja ennen sitä vielä pesettämään Ajokki tutussa paikassa. Virpi pääsi Bangkokiin ja on nyt saatujen tietojen mukaan turvallisesti Suomessa.
Hat Yain kentältä ajettiin rajalle ja yövyttiin kuitenkin vielä Thaimaan puolella, Sadao nimisessä kaupungissa. Seuraavana aamuna menimme aikaisin rajalle, tarkoitus oli päästä hyvissä ajoin Penangille.
En tiedä miksi, mutta en saanut unta kuin vasta aamu neljältä. Kävin katsomassa Ajokkia keskellä yötä ja annoin 100 bahtia vartialle että pitää bussia silmällä. Alkuillasta bussia oli hämmästellyt useampi ihminen ja vartia näytti hiukan konnalta. Näin huonoa unta. Unessa yön aikana varastettiin Ajokin laturi, akut ja työkalut. Lopulta kun unessani pääsimme rajalle, Malesia ei päästänyt meitä maahan syystä, että Ajokki on oleskellut liikaa Malesiassa.
Aamulla aavistin päivälle pahaa. Kello soi aamulla seitsemältä ja kahdeksan jälkeen lähdettiin Thaimaan rajalle, helppo ja nopea maasta poistuminen. Seuraavaksi oli vuorossa Malesian raja ja sekin meni hyvin, tullissa oli jo tutuksi tulleita virkailijoita. Tullivirkailijat kysyivät vain, että mitä tällä kertaa ja ohjelmassahan on Malesian Formulat ja laivaus Kuala Lumpurista uusiin seikkailuihin. Toivottivat tervetulleeksi ja kertoivat, että Sepangiin kisaviikonlopuksi olisi luvattu sadetta.
Kaikki tähän asti oli mennyt hyvin. Ajokista ei ollut yön aikana hävinnyt mitään, sekä tulli päästi meidät rajan yli. Tullin jälkeen ryhdyin ottamaan vakuutusta bussiin. Vakuutusvirkailija ei suostunut myöntämään vakuutusta ja ilman vakuutustahan poliisi ei myönnä ajolupaa maahan. Well, Jani goes back to Thailand. Malesian viranomaiset eivät hyväksy ulkomaalaista bussia heidän liikenteeseen. Tulli päästää maahan, mutta sillä ei saa liikkua, mielenkiintoista.
Olin järkyttynyt, en voinut uskoa tätä. Eihän tämä voi mennä näin? Otin niin rauhaksiin, kuin vain pystyin ja hymyilin heille. Sisälläni kiehui ja vannetta kiristi.
Olen ihan puhki tähän säätöön. Linja-auton liikuttelu on täysin eri hommaa, kuin auton tai prätkän. Ohjeet ovat kiven alla ja joka maassa on omat koukeronsa, jotka elävät, eli tänään tätä ja huomenna jotain ihan muuta. Halusin haasteita, mutta nyt rajalla oli raskas tilanne.
Pikavuorojen aikana on kertynyt kaiken näköistä paperia. Lähdin vääntämään virkailijoiden kanssa missä ollaan oltu, mitä ollaan tehty ja mitä tehdään seuraavaksi. Pitkän väännön jälkeen poliisit sanoivat, että tekevät nyt poikkeuksen ja ison riskin heidän viralleen.
Jani, be extremely careful. For now on, you will drive without Malaysian insurance, but we will give you the permit, whick allows you to on our roads for next 30 days. Saatiin lopulta luvat ja poliisipäällikkö näytti peukkua. Tällä kertaa vakuutusta ei ole mutta saadaan liikkua 30 päivää. Tottakai harmittaa ajaa ilman vakuutusta, mutta näillä mennään ja tiedämme riskit.
Olisin uskonut tämän tapahtuneen Laosissa tai Kambodzassa, mutten Malesiassa. Seuraavassa postauksessa Penangin kuulumiset sekä formulafiilistelyä.
Jestas, onneksi pääsitte etenemään.
Ensin painajaiset ja sitten tollasta säätöä. Taidat olla vähän näkijänsukua 😉
Olenkohan tyystin väärässä, jos luulen Ajokin löytäneen saman parkkipaikan George Townista kuin vuoden 2011 Suomen itsenäisyyspäivän aikoihin?
Vauhdikasta reissua F1-kisoihin =)…………terveisiä tutuille!
ps. hyviä juttuja ja kiva kun on ollut paljon kuvia
Tämähän ei suinkaan tainnut olla Janin ensimmäinen enneuni. Muistaakseni pari vuotta sitten Kambodzassa uneksittiin myös. Tuolloin Ajokki oli parkissa suomalaisomisteisen hotellin pihassa maan pääkaupungissa Phnom Pehnissä. Toistuva teema tuntuvat olevan Ajokin akut, jotka tuolloisessa painajaisessa varastettiin. Ihmetys oli melkoinen, kun akut olivat aamulla oikeastikin hävinneet – vartiomiehestä huolimatta. Tai ehkä vartiomiehen avustuksella, mene ja tiedä.
Näkijäsukua selvästikin siis on kuski.
ne kyseiset akut on vieläkin kyseisen hotellin agrigaatissa kiiinni( vuosi sitten kuvattu kaverin toimesta) vaikka hotelli on vaihtanut omistajaa ja remontoitu
Jaahas, eivätpä akut sitten kauas hävinneet. Tarina kertoi vartijan saaneen välittömästi kenkää kun varkaus havaittiin. Ehkäpä vartiomiehenkin työsuhdekin sattumoisin jatkuu yhä, mainitussa hyvin sähkökatkoilta suojatussa ja Ajokin ex-akkujen valaisemassa majoitusliikkeessä.