Maanantaiaamuna pikavuorobussi Dingo kurvasi samalle tontille, johon se oli neljää vuorokautta aiemmin jättänyt tukun matkustajia. Kippari Laine avasi ovet ja pikavuorolaiset hyppäsivät kyytiin. Oli aika jättää suurenmoinen Sydney taakse.
Tyhjin käsin pikavuorokippari ei kyytiläisiään jättänyt. Kunniakierroksenomaisesti kaupungista kurvailtiin ulos kovin kuuluisaa siltaa pitkin. Pieni hymynkare nousi Janinkin huulille tämän vilkuillessa silmäkulmassa vilkkuvaa Oopperataloa kuskinpaikalta.
Odottipa matkan varrella vielä toinenkin piristysruiske. Sydneyn esikaupunkialueella asusteleva Vuokko oli nimittäin kutsunut pikavuorolaisjoukon vieraakseen.
Maittavien kahvin lisäksi vierailun antimia saatiin nauttia vielä matkan myöhemmässä vaiheessakin. Huoltoaseman pihassa nautittujen käsintehtyjen ruisleipien, karjalanpiirakoiden ja korvapuustien voimalla loput vajaan 300 kilometrin matkasta taittui hujauksessa.
Australian pääkaupunkiin, Canberraan, saavuttiin iltapäivän taittuessa vähitellen kohti iltaa. Hallintokaupungin leveät, ja huomattavan tyhjät, kadut tekivät lähestymisestä huomattavasti odotettua helpompaa ja majapaikatkin löytyivät tällä erää kädenkäänteessä.
Canberra valikoitui Pikavuoron Australia-etapin viimeistä edelliseksi pysähdyspaikaksi varsin mukavista syistä – kaupungissa sijaitseva Suomen suurlähetystö ottaa meidät nimittäin vastaan huomisaamuna.
Lähetystöstä suunnataankin sitten Melbourneen. Maaliin.
—
Sydney, who treated us very well, had to be left eventually. Naturally, we did it the Pikavuoro way – by crossing the Harbour Bridge. I could tell that even Jani the Driver, the coolest of the cool, was a little thrilled.
Later on, we stopped by to greet fellow Finns living in a peaceful suburb of Sydney. The nice chat accompanied by the fresh Finnish coffee and homemade breads and buns really helped us pull through the 300 kilometer trip to Canberra.
Tomorrow, we will visit the Finnish Embassy and head to Melbourne, which is – believe it or not – the final destination of our journey in Australia.
