Sielukas sinfonia

Orastavaa Mardi Gras -kohmeloa poteva Darlinghurst Road on sunnuntaiaamuna seesteinen. Edellisillan aamunkoittoon ja pitkälti sen yli jatkuneet juhlat ovat enää muisto. Kings Crossin kadut ovat tyhjiä, aikaisten auringonsäteiden puhdistamia.

Kolmatta vuorokautta kestäneen harmauden jäljiltä aurinko tosiaan uskaltautui esiin. Sateen jäljiltä ilma on vielä täynnä happea ja auringon aikaansaaman D-vitamiinisysäyksen tuntee heti verisuonissa. Yhdistelmä on huumaava, voimaannuttava.

Askel on kimmoisa, loiva alamäki tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin ja hento myötätuuli puhaltaa selkään. Vaihteeksi aurinko lämmittää, ei polta. Parinkymmenen voltin suojakerroin tuntuu silti sieraimissa. Kasvitieteellisessä puutarhassa vastaleikatun nurmen tuoksu viimeistelee kesäntunnun.

Samaan pääsee parhaimmillaan Helsingissä, epäilemättä muuallakin Suomessa. Pilvenpiirtäjät tosin uupuvat. Ankkalammen yläpuolella kohoavat rakennukset tekevät tunnelmasta epätodellisen, kuulokkeista samanaikaisesti kaikuva hyvän mielen musiikki korostaa unenomaisuutta.

Lauttamatka Manlyn saarelle toitottaa samoja sulosäveliä. Leveä ranta jatkaa leveän kävelykadun viitoittamalla tiellä. Piknik-korit hallitsevat rantabulevardia, alempana surffarit ovat vallanneet hietikon. Kamerat räpsyvät, hymyt vilkkuvat ja perheellisten valokuva-albumit saavat täytettä.

Horisontissa pilkottavat Sydneyn tunnetuimmat maamerkit. Harbour Bridge paistattelee suuruudenhulluudessaan ja kirkkaassa säässä kimaltelevan Oopperatalon laatoitus näyttää ehommalta kuin pilvisenä päivänä.

Yllättäen Kings Crossilta alkanut kohmeloinen ilmapiiri saa jatkoa. Oopperatalon valkoisuuttaan hohtavaa seinää vasten nojailevat marssijat uinuvat eilisillan kokemuksia rikkaampina.

Krapulaiset homoparaatilaiset tuovat kaupunkiin ripauksen kaivattua todentuntua. Kun unenomaisuus pienten tekijöiden takia rikkoutuu, ymmärtää uudella tavalla, millaisen loiston keskellä taivaltaa.

Sydneyn pinnan alta löytyy yllättäen sielu. Muovisuutta voi dageneftereiden sijaan paeta myös keskustaa ympäröiviin kaupunginosiin. Siinä, missä punaisten lyhtyjen Kings Cross rikkoo illuusion rosoisuudellaan, perustuu Paddingtonin kaupunginosan erilaisuus sen tavallisuuteen. Siihen, ettei joka kulman takaa löydykään uutuuttaan hohtavia pilvenpiirtäjiä tai oopperataloja.

Liverpool Streetiä taivaltaessa olo on nimittäin kuin 80-luvun englantilaisessa teollisuuskaupungissa, jonka mukaan tiekin on nimetty.

Ja vasta silloin Sydneyn sinfonia yltyy täyteen loistoonsa.

—

Sydney seems like a flawless city. It seems like a city with brand new skyscrapers, dashing sights and long, white beaches. The gardens are well maintained and green, streets are green and people are polite. On a Sunday morning, even the smells of Sydney fulfill the dream-like feeling.

Finally, it is the hangover of Mardi Gras that destroys the perfect image. Just like the greasiness Kings Cross – or everyday life in the more ordinary Paddington. The shine, gloss and glamour of the central Sydney is gone.

But the soul of the city is found.