Luan Prabang sijaitsee Nam Khanin ja Mekong joen yhtymäkohdassa ja siellä on vajaa 50 000 asukasta. Kaupunki on aikanaan ollut kuninkaallisen hovin asuinpaikka. Kaupungissa vallitsi rauhainen ”sunnuntai ” päivän tunnelma. Kenelläkään ei ollut kiirettä mihinkään. Luang Prabang oli paikka, jossa voisi vain kuljeskella ja nauttia kaupungin ilmapiiristä. Toki siellä oli myös paljon temppeleitä, mutta temppeli ja buddhakiintiö alkaa olla melko täynnä.
Auringonlaskun risteily Mekonjoella oli myös vertaansa vailla.
Tässä vaiheessa reportterin on aika kiittää ja kumartaa. Pikavuoro jatkaa vielä pari päivää matkaansa, mutta itse jouduin lähtemään eteenpäin muilla kulkuneuvoilla.
Matkaa on taitettu tähän mennessä lähes 16 000 kilometriä. Olemme yöpyneet kymmenissä hotelleissa. Välillä on ollut hyvinkin kylmä, koska hotellihuoneiden ikkunat on jätetty auki. Välillä oli niin kuuma, että kieli tarttui kitalakeen kuivuuden takia. Mutta hetkeäkään en antaisi pois. No, flunssa ja yskä olisi saanut jäädä sairastamatta, mutta pikkujutut unohtuvat onneksi helposti. On rikkaus nähdä ihmisiä eri kulttuureista, kuulla heidän uskomuksistaan ja tavoistaan. Näiden kahden kuukauden tapahtumat eivät hevin unohdu, kortti- ja noppapelit bussissa, kahvinkeitot, mielenkiintoiset reikävessat ja monet, monet muut tapahtumat, joista muodostui tämä matka. Porukka, joka hitsautui yhteen ja alkoi muistuttaa perhettä. Kiitos kaikille omasta puolestani vielä kerran, toivottavasti näemme pikavuorossa jälleen jonain päivänä.
T.Sirpa
Ps. Joku varmastikin kirjoittaa tähän vielä jatkoa jäljellä olevista parista päivästä
Jotain juttua löytyy täältä: https://hannujamerja.wordpress.com.