Jianshuista jatkoimme matkaa Menglaan, jossa ainoastaan yövyimme ja kävimme toki lähiravintolassa syömässä oikein kelvollista ruokaa. Voimia piti kerätä seuraavn päivän rajanylitykseen.
Lähdimme hyvissä ajoin rajalle ja jäimme odottelemaan, kunnes Ajokki oli saatu rajan yli. Rajamuodollisuudet sinänsä eivät paljon aikaa vaatineet, mutta sitä vastoin odottelu kesti monta tuntia. Jani odotti bussin kanssa toisella puolella ja erilaisten vaiheiden jälkeen myös me kyytiläiset pääsimme mukaan. Oli jo myöhäinen iltapäivä, kun vihdoin pääsimme matkaan kohti Luang Prabangia. Tie oli mutkainen, tietöiden vaivaama ja paikkapaikoin todella huonossa kunnossa. Vastaantulevat rekat valaisivat kuin joulukuuset ja hyvin usein vauhti piti pysäyttää kokonaan. Aamu sarasti, kun vihdoin pääsimme Luan Prabangiin. Kyllä pitää ihailla Janin lehmän hermoja, itse olisin heittänyt hanskat tiskiin jo monta kertaa, mutta Jani vain jaksoi jatkaa.
