Malesian&Thaimaan kuulumisia.

 

Melakaan saavuttuani nukahdin lähes tulkoon heti ja aamulla heräsinkin vasta Michaelin soittoon, mikä tarkoitti sitä että oli aika lähteä Ajokin luo. Hiukan kyllä kieltämättä jännitti, sillä viime näkemästä oli ehtinyt vierähtämään yli seitsemän kuukautta.

Valitettavasti Ajokkiin oli ilmestynyt ikäviä naarmuja, mutta muuten kaikki näytti olevan täysin kunnossa. Tilanpuutteen takia korjaamoväki oli joutunut siirtelemään Ajokkia paikasta toiseen.

Mistä sitten moinen tilanpuute? Michael rakentaa uutta taloa, sillä vanhan talon päälle on piirretty rautatie. Onneksi hän oli kuitenkin saanut valtiolta apurahoja rakentamiseen. Huvittavan näköistä touhua sinäänsä, sillä Michael vietti vähän väliä aikaansa linja-autojen kimpussa ja sitten taas vuorostaan talon katolla.

 

Korjaamo työmaa
Korjaamo.

Michael oli silti hyvällä tuulella, eikä turhaan, sillä perheeseen oli tulossa lisäystä ja hänen poikansa oli aloittanut työt korjaamolla.

Tuumasta toimeen: akut lataukseen, uusien iskareiden asentaminen, EU-rekisterikilpien ruuvaus, sekä pisu, pesu ja GO.

 

Kuvassa vasemalla paikallinen kaverini Peter. Todella loisto tyyppi. Hänestä ollut iso apu Pikavuorolle.
Kuvassa vasemalla paikallinen kaverini Peter. Todella loisto tyyppi. Hänestä ollut iso apu Pikavuorolle.

Valmiita, vai olimmeko sittenkään? 29. päivä lähdimme liikenteeseen ja olimme päässeet noin kymmenen kilometrin päähän, kun laturin valo vilkahti muutamaan otteeseen ja lopulta syttyi kokonaan päälle. Pienen tutkimisen jälkeen päätin kääntyä takaisin hotellille virittelemään uusia suunnitelmia. Aamulla aloittaisin vianetsinnän.

 

Aamun aloitin renkaan vaihdolla. Tästä ei voinut huonommin aamu alkaa.
Aamun aloitin renkaan vaihdolla. Tästä ei voinut paremmin päivä alkaa.
Vika löytyi laturista.
Vika löytyi laturista.

Harmitti suuresti, että vuosi sitten huolletussa laturista löytyi vika ja heti ensimmäisenä mieleen tuli ”kusetusta”, sillä näin silloin jo sähkömiehen hymystä ja jopa kenkien asennosta, että hän ei ollut luottamuksen arvoinen kaveri. Työn jälkikin oli jo silloin heikkoa, ellei jopa surkeata. Michael puolusteli kaveria ja sanoi, että on vaikeaa löytää Melakasta hyvää sähkömiestä.

Ilman laturia emme voineet siis lähteä matkaan. Aikamme selvitimme mistä saisimme uuden laturin vanhan tilalle. Uuden laturin hankkimiseen olisi mennyt useampi päivä ja halusin takaisin tien päälle, enkä jäädä odottelemaan. Lopulta kuitenkin syntyi idea…

Michaelin pihassa oli samalla koneella ja laturimella varustettu ”doubledecker”, joka oli Melakan kaupungin entinen (mahdollisesti) kiertoajelubussi.

Ehdotin Michaelille että lainaisin laturia siirtomatkan ajaksi. Aluksi hän ei uskaltanut lainata, koska se ei ollut hänen bussi, mutta lopulta onneksi päästiin yhteisymmärrykseen.

Tällä korjaamolla seisovalla bussilla oli tällä hetkellä menossa timeout -tilanne. Kaupunki ei ollut vielä tehnyt korjauspäätöstä ja jo nyt kiertoajelun korvasi vesibussi.

 

Vesibussi.
Vesibussi.

Siispä: laturin asennus ja baanalle! Uudet iskarit olivat nannaa vanhojen iskarien sijaan. Ajokki suoriutui hyvin Melakasta Kuala Lumpuriin, jossa vietimme Villen syntymäpäivät, sekä kävimme katsomassa ilotulitukset Petronas -kaksoistorneilla. Koko päivä oli kaikinpuolin pistooli, eli pikavuoro -kielellä erittäin hyvä.

Kuala Lumpurissa majoituimme viiden tähden Mines wellness -resortissa. Kuulostaa kalliilta, mutta sitä se ei ollut, sillä huoneen sai alle 50 eurolla. Parkkitilaakin oli yllin kyllin (jopa bussille) ja ympäristö vaikutti kaikinpuolin kivalta.

Mines Wellness -resortti.
Mines Wellness -resortti.

Uuden vuoden juhlat jäi limulinjalle, niimpä päätimme jatkaa aamulla matkaa Malesian ja Thaimaan rajalle.

Ajokki kerjäsi kilometrejä alle ja sillä oli ilmeisesti kova ikävä takaisin Thaimaahan. Päivän saldoksi tuli 500 kilometriä.

Onnistuneen rajanylityksen jälkeen ajeltiin Phatthaluangiin. Paikka näytti rauhalliselta ja pidimme siellä yhden yön stopin. Hotellissa palveli iloinen henkilökunta ja sain vielä toivomuksesta Ajokin parkkiin ikkunalaudan alle, sekä illaksi hotellin mopedin käyttööni. Mopolla heitin muutamat koukerot ja jäi hyvä fiilis kaupungista. Todella nasta paikka, yön tai parin pysähdykselle.

Phatthaluangista matka taittui hiukan hitaammin. Etelä-Thaimaan tiet olivat päässeet huonoon kuntoon sitten vuoden takaisesta. Trippimittarin lukema toisen ajopäivän jälkeen oli 403 kilometriä. Näiden kilometrien jälkeen koordinaatiksi tuli Thaimaan Chumphon.

Chumphonissa huilattiin peräti kaksi yötä ja eilen ajettiin Hua Hiniin. Viimeinen etappi starttaa siis tänään kohti Ban Pongia, johon Ajokki kotiutuu.

Seuraavassa postauksessa on luvassa kauan odotetut Myarmarin uutiset!

Vastaa

Pikavuoro Maailman Ympäri

Pikavuoro maailman ympäri

Matka- ja tilausajopalvelut Finaround Oy