Matka kohti Keniaa piti aloittaa lauantaina aamulla klo 9.00. Lähdön hetkellä bussin ovessa kuitenkin ilmeni sähkövika, jota etsiessä vierähti reilu tunti. Vikaa ei löytynyt, mutta lähdimme silti matkaan. Pääsimme tielle vasta kymmenen jälkeen.
Matkaa rajalle oli reilut 100 kilometriä. Tie oli onneksi hyväkuntoista, joten matka taittui joutuisasti. Tansanian puolella saimme leimat passeihin nopeasti. Uutta muihin rajanylityspisteisiin verrattuna oli, että tällä kertaa kaikilta otettiin molemmista käsistä sormenjäljet sekä valokuva. Tähän mennessä muistaakseni kahdella rajalla on otettu valokuva, mutta ei kertaakaan sormenjälkiä.
Rajanylityspaikka oli vain kivenheiton päässä parkkipaikalta. Varsinaista ei-kenenkään-maata ei ollut, ainoastaan portti maiden välillä. Keltakuumerokotustodistus kysyttiin tälläkin kertaa, jonka jälkeen marssittiin jonossa tullivirkailijan puheille. Virkailija katsoi passin, otti jälleen sormenjäljet molemmista käsistä sekä valokuvan. Hän myös antoi viisumikaavakkeen täytettäväksi. Täytetyn kaavakkeen ja 50 dollarin kanssa palattiin samalle luukulle luovuttamaan passi. Noin tunnin odottelun jälkeen saimme passit viisumeineen takaisin.
Mielenkiintoiseksi tilanne muuttui kun palasimme bussille. Rajalla oli runsaasti Masai-naisia kauppaamassa korujaan. Hyeenan lailla he kävivät kimppumme tyrkyttämään käsitöitään. Bussiin oli mahdotonta päästä porukan keskeltä. Hoin ”kiitos, mutta ei kiitos” ties kuinka moneen kertaan, ja yritin tunkea joukon läpi. Lopulta joku vanhemmista rouvista käski muiden väistää, jotta pääsin takaisin bussiin.
Seurasin aikani tilannetta. Epätoivon vimmalla naiset kauppasivat tuotteitaan. Jollakulla oli euron kolikko, jonka hän olisi halunnut vaihtaa paikalliseen rahaan. Kurssi oli käsittämätön, mutta kysyin naiselta vaihtaisiko hän koruja johonkin muuhun. Olen pitkin reissua kerännyt hotelleista mukaan saippuoita ja shamppoita, jotka ovat kuuluneet huonehintaan, mutta jääneet itseltä käyttämättä. Kävi ilmi, että saippua oli haluttua tavaraa. Vaihdoin kaksi pientä palasaippuaa, kertakäyttöhammasharjan ja minitahnaan, sekä muutamaan pikkukolikkoon (arvoltaan ehkä 0,20snt) kupariseen rannekoruun. Toista vaihtokauppaa ei syntynyt, sillä rouva ei huolinut shamppoita. Masait ajavat hiuksensa siiliksi, eikä hänellä kuulemma olisi käyttöä tuotteelle.
Rajalta lähtenyt tie oli melkoista kynnöspeltoa. Ehdin jo ajatella, ettei ole todellista, että joudumme taas ajamaan kuoppaista tietä etanavauhtia. Onneksi kyseessä oli vain lyhyt kiertotie ja pian pääsimme takaisin kunnon ajoväylälle.
Kenian puolella pysähdyimme pitämään nopean lounastauon jossain pikkukylässä. Ensimmäistä kertaa Afrikassa ruoka tuli nopeasti luvatussa ajassa. Palvelussakaan ei ollut moittimista, vaan saliemäntä hoiti tilauksemme vastaanoton sekä toimituksen erittäin tarkasti ja ammattitaitoisesti. Nälkäisen matkalaisen oli helppo hymyillä.
Nairobiin saavuimme illan suussa. Olimme ennakkoon katsoneet majapaikaksi paljon kehutun Afrikassa autoilevien kohtauspaikan. Pihasta löytyikin heti useampia EU-kilvin varustettuja ajoneuvoja. Löytyipä majapaikasta myös yksi suomalainen, jolta saimme paljon neuvoja viisumeiden hakemista varten.
Ensivaikutelmat Keniasta ja Nairobista ovat positiiviset. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen tutkimaan kaupunkia, istumaan kahviloihin ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä.
Tänään soi: Maj Karma – Kokki, varas, vaimo ja rakastaja
__
From Arusha to Nairobi 24th of January
Our plan was to leave from Arusha at 9am. Unfortunately we found somekind of electronic problem with the bus door. Guys tried to find it, but after an hour they decided to give up and we hit the road.
The road to the border was good and the 100 kilometers was easy. Tanzanian immigration was fast and easy. Only new thing was that they took fingerprints from both hands. This has never happened in any African country before.
We drove to the Kenyan side and went to the immigration. They asked for the yellow fever vaccination certificate. It was enough just to show that we had that, they didn’t want to look at it. Officer gave us the visa applications and took the payment of 50USD. The whole proses on the border took few hours.
There was some Masai ladies on the border trying to sell some handcarfts. They basically blocker the bus door and we couldn’t get in. I had to say ”thanks, but no thanks” about 20 times, before one of the older ladies told others to step down and let me in.
For a while I looked how the ladies operate. I didn’t have Kenyan money yet, but I saw a bracelet that I liked. I asked from the lady if she would trade it for something. Eventually I swaped the bracelet for some soap and a tooth brush that had been as a complimentary in some hotels we had stayed. I tried to get another one also, but lady didn’t want to swap it for a shampoo. She said that Masai shave their head and she has no use for shampoo.
Road to Nairobi was good and we arrived after sunset. We ended up staying in a camping area, that is known to be meeting spot for overlanders and motorists traveling in Africa. It was a good choice, because we met many guys who gave as valuable tips about getting the visas and traveling to Ethiopia, Sudan and Egypt. There was even one finnish guy.
First impressions about Kenya and Nairobi are positive. Can´t wait to explore the city.
En ymmärrä sitä, että ”Reportteri” nostaa itsensä aina etusijalle, olkoon valokuvat, hypyt, rannat, majoitukset etc…, niin aina
juttu alkaa; MINÄ, Jenna, Ville…..
Aikanaan minulle opetettin jo varhain koulussa, että ensin tulevat muut ja sitten vasta MINÄ! Mutta tämä reportteri on aina kuvissa ja jutuissa etualalla!
Suurkiitos Tomi Töllille erittäin asiallisista ”Havainnoista matkan varrelta”!
Onko teillä vielä soinut ”Telefooni Afrikassa”? 🙂
Systeri: Kiitos palautteesta.
Kaija: Telefooni Afrikassa on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Ehkä se vielä nousee soittolistalla. 🙂