Hönöttelyä Nairobissa

Pikavuoro on nyt ollut vajaan viikon Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Osa matkustajista on majaillut Jungle Junction nimisessä paikassa, jonne lauantai-iltana 24.1. Ajokin parkkeerasimme. Osa matkalaisista on viettänyt aikaansa Nairobin ytimessä, ja onpa muutama lähtenyt paikallisbussilla vierailulle Mombasaan.

Päivät ovat kuluneet hengaillessa, tai kuten pikavuorotermi kuuluu, hönöttäessä. Toisin kuin termi ehkä antaa ensi kuulemalla ymmärtää, pikavuorohönöttämiseen ei kuulu rajua alkoholin käyttöä, vaan ajan tappamista lojuen, kera kirjojen tai internetin. Hämmästyttävää on se kuinka nopeasti aika kuluu, vaikkei mitään varsinaisesti tee. Aika valuu käsistä huomaamatta, ja ennen kuin tajuaakaan alkavat hommat kasaantua.

Syy pidempään Nairobin pysähdykseen on loppumatkan maihin eli Etiopiaan ja Sudaniin tarvittavat viisumit. Etiopian viisumeita varten jouduimme lähettämään passit DHL:llä Tukholmassa sijaitsevaan lähetystöön. Paketti lähti matkaan maanantaina ja nyt perjantaina se on tiettävästi matkalla takaisin. Maanantaina 2.2. on tarkoitus marssia passien kanssa Sudanin lähetystöön hoitamaan asia kuntoon. Egyptin viisumin saa kuuleman mukaan rajalta. Nairobista matkaan kohti Egyptiä jatkaa vain 9 pikavuorolaista.

Ennakkoon ajattelemani Nairobiin tutustuminen on jäänyt vähemmälle. Osasyyllinen siihen on kaupungin kaaottisuus. Reilun 3 miljoonan asukkaan kaupunki on liikenteeltään käsittämättömän sekava. Liikennevaloista tai -säännöistä ei juuri piitata, autot ajavat lujaa, tööttäilevät ja tunkevat rintarinnan samalle kaistalle. Ihmiset puikkelehtivat autojen välissä ylittäen katuja sieltä mistä parhaaksi näkevät. Bussin rahastajat roikkuvat avoimista ovista huutaen määränpäitä ja houkutellen asiakkaita kyytiin. Jalkakäytävillä vaeltavat väkimassat kävelevät päättäväisinä eteenpäin, eikä vastaantulijoita paljon väistellä. Kakofonia saa korvat humisemaan ja ihmismäärä klaustrofobiseen tilaan. Muutaman kilometrin matkan kulkeminen taksilla saattaa helposti ottaa lähemmäs tunnin. Näin kävi esimerkiksi keskiviikkona kun olimme matkalla Suomen lähetystöön.

Toki olisi pitänyt tajuta lähteä aikaisemmin liikenteeseen. Onneksi osa porukasta oli ennakoinut tilanteen ja saapui ajoissa sovitulle vierailulle. Täytyy todeta, että harvoin nolottaa niin paljon kuin silloin kun saapuu sovittuun tapaamiseen reilusti myöhässä. Oli kuitenkin mielenkiintoista vierailla lähetystössä, ja kuulla kuinka Kenia ja muut Afrikan maat ovat vuosien saatossa kehittyneet.

Loput päivät Nairobissa tulevat varmasti noudattamaan samaa kaavaa kuin tähänkin asti. Tiedossa on muutamien asioiden hoitoa ja ajan tappamista. Niin hyvää kun tekeekin käyttää aikaansa vain olemiseen, samalla sisällä on kuitenkin palo päästä eteenpäin. Jatkuvaan liikkeellä oloon on reilun kahden kuukauden aikana ehtinyt sen verran tottua, että tie alkaa kutsua nopeasti.

Tänään soi: Danko Jones – Code of the Road

__

Chilling @ Nairobi

We have been in Nairobi now almost one week. Some of the passengers have stayed in Jungle Junction, some in Nairobi central and some left to Mombasa. We are going to stay here few more days. Hopefully next Wednesday we can hit the road again.

The reason for long stop are the visas for Ethiopia and Sudan. We had to send our passports to Stockholm, Sweden, to get the visas for Ethiopia. The DHL courier package is now on it´s way back. On Monday we will go to the Sudan’s embassy to get the visas. The visa for Egypt we should be able to get from the border.

The plan to explore Nairobi shrink when I saw the traffic in central. It is crazy. There are too many cars and too many people running around in the middle of the road. I really don´t feel like going around any more than I have to. It´s too much for a small town girl. But at least i tried! We did visit the Finland’s Embassy on Wednesday. Because of traffic half of the group was 30 minutes late. So embarrassing! I seldom feel ashamed, but this was definitely one of those occasion when I did feel shamed.

The next days will probably go like the previous week: killing time. At least we can sleep late and relax. Even the little voice inside says, go, the road is hot!