La 11.4.2015, Dürres (AL)
On siis kevät, vaikka en kuljekaan Hakaniemen rantaan eikä täällä edes sada, kuten Tavaramarkkinat aikanaan Liisa Akimofin sanoin lauloi. Sää ja oikeastaan vuodenaikakin muuttuivat silti eilen selvästi kun ylitimme rajan Makedoniasta Albaniaan. Kevät on selvästi pidemmällä Albanissa. Ruoho on jo vihreää ja puiden lehdet selvästi suurempia kuin aiemmin tällä matkalla vierailemissamme maissa. Lämpötilakin tietysti nousi ja lienee ollut loppuiltapäivästä lähellä pariakymmentä. Ajokissakin alkoi olla jo lämmin, porottihan ilta-aurinko sangen pienessä kulmassa sisälle autoon pilvettömältä taivaalta. Näin ne olosuhteet vaihtelevat. Vielä hiljan kun oli kylmä.
Pelkäsimme hieman etukäteen juuri tämän nimenomaisen välin teitä. Kartasta päätellen ne olivat osittain sangen kiemuraisia ja kulkivat korkealla. Varsinkin Albanian teiden kunto oli myös jossain määrin arvoitus ja herätti siten epäilyksiä. Nämä ennakko-odotukset osoittautuivat kuitenkin pääosin vääriksi. Varsinkin teiden kunto sekä Makedoniassa että Albaniassa oli koko matkan vähintään tyydyttävä, jos ei suorastaan hyvä. Kaikki välin tiet oli päällystetty, kuoppia ja reikiä oli vähän. Verraten tasaista kyytiä.
Korkeuseroja matkan varrelle tosin mahtui, ja Tetovon kautta Ohrid-järvelle ajaessamme tie nousi välillä laskien jälleen vuorten välisiin laaksoihin. Luntakin oli, joskin kirkas ja aurinkoinen sää näkyi sulattavan sitä vauhdilla. Hienoja maisemia, mainio sää, paljon lumihuippuja. Tie kulki pääosin melko lähellä Albanian rajaa ja monien matkan varren kylien ja pikkukaupunkien väestö lienee ollut vahvasti albanialaista, niin Makedoniassa kun olimmekin. Jossain vaiheessa meitä nimittäin alkoivat tervehtiä lähes jokaisessa tolpassa liehuvat Albanian liput. Kovasti näyttävät albaanitkin lipustaan pitävän.
Lounastauko pidettiin Ohrid-järven jylhissä maisemissa Strugassa, eteläisessä Makedoniassa. Kun edulliset sapuskat oli syöty, jatkoimme vain noin kymmenen kilometrin päässä sijainneelle rajalle. Ottaen huomioon sen, että tämän kyseisen rajanylityspaikan piti olla se Makedonian ja Albanian välisistä reiteistä vilkkain, oli liikenne rajatiellä hämmästyttävän hiljaista. Vaan eipä ollut ruuhkaa rajallakaan. Kovin oli tunnelma rauhallinen. Passit ja auton paperit katsottiin sekä Makedonian että Albanian puolella, mutta tahti oli sangen kireetön ja ehkä suurpiirteinenkin. Perässämme rajaa ylittänyt paikallinen autoilija ihmetteli rekisteriämme. ”Finlandia?”. ”Yes”. ”Why did you come here?”. Niinpä.
Raja siis ylittyi sangen helposti ja olimme Albaniassa hyvissä ajoin iltapäivällä. Matka jatkui. Albanian puolella tie seuraili pitkään vuolaasti virtaavaa jokea, joka tosin oli sangen täynnä muoviroskaa. Jätehuolto ja kierrätys eivät taida Albanian rajaseuduilla vielä toimia kovinkaan tehokkaasti. Tai kenties eivät lainkaan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja laskeutuen koko ajan alaspäin, lähemmäs merenpinnan tasoa. Ainakin lämpötilan nousu ja vihreämpi kasvillisuus viittasivat siihen.
Auringon jo laskiessa pääsimme lopulta perille kartalla Tiranan kanssa samalla tasolla sijaitsevaan rantakaupunkiin nimeltä Dürres. Paikka taitaa olla kaikille matkalaisille uusi tuttavuus. Jalkauduimme tutkimaan hotellitarjontaa, joka näytti olevan runsas. Huonehinnat ovat näemmä täälläkin sangen kohtuulliset liikkuen pienehkön otannan perusteella välillä 20 – 35 euroa kahden hengen huoneesta. Ottaen huomioon varsinkin arvokkaampien hotellien yllättävänkin hyvän tason, eivät hinnat päätä huimaa. Kuten Bulgarissa ja Makedoniassakin, näyttä myös Albaniassa olevan verraten edullista.
Viikonloppu lomaillaan Dürresin merellisissä maisemissa. Matkaa täältä kohti Montenegroa ja Kroatiaa jatketaan taas maanantaiaamuna.
