Pikavuoro huipentui kaksi viikkoa sitten Malesiassa ajettuihin formula ykkösiin.
Formulat ovat olleet itselleni aina hieno tapahtuma ja mikä parasta, niin samalla juhlittiin matkan onnistumista. Kisaviikon aikana ei ajettu Ajokilla rataa ympäri, vaan pysäköitiin vanharouva kisa-alueen linja-autoparkkiin, joka oli vain kivenheiton päässä pääportista.
Tällä kertaa F1 -kisat olivat hieman erikoisemmat aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kisoihin odotettiin 120 000 ihmistä, mutta lippuja kisoihin myytiin vain 60 000, eli puolet vähemmän oli jengiä, kuin aikaisempina vuosina. Yleisömäärään suurin vaikuttava tekijä oli MH370 lento-onnettomuus.
MH370 oli vahvasti muutenkin esillä, ei pelkästään mediassa, vaan tienvarsilla oli kylttejä ”pray for MH370”. Kuala Lumpurin kaksoistorneilla piti olla iso ilmaiskonsertti, joka oli peruttu MH370 takia. Tilalla järjestettiin muistotilaisuus lennon uhreille.
Mielestäni koko Malesian kisaviikonloppu jäi hiukan laimeaksi. Paikalla vain pieni määrä katsojia ja tänä päivänä formuloista ei lähde tarpeeksi ääntä
Kisojen jälkeen heti maanantaiaamuna kurvattiin lentokentän kautta Melakaan. Viidellä Pikavuorolaisella oli lento lähestulkoon samaan aikaan. Timo ja viihdepäällikkö Tuomas tuli kyydissä aina Melakaan asti.
Missä Ajokki tarkalleen on? Seurannasta osa varmasti on jo nähnyt että Michaelin korjaamolla. Ajokki lepää kesän yli Melakassa ja jää odottamaan uutta suurta seikkailua. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää mikä on seuraava reitti Pikavuorolle, jonka jälkeen otan vastaan ilmoittautumisia.
Pikavuoron jälkeen vietin reilu viikon Thaimaan lämmössä. Palasin Suomen kamaralle eilen ja tänään oli jo paluu arkeen.
