Pikavuorokippari Jani Laine palasi Thaimaasta vajaa viikko sitten. Kahden viikon reissun tarkoituksena oli saattaa Ajokki Royal valmiiksi marraskuun alussa starttaavaa Aasian-etappia varten.
– Matka ei todellakaan ollut mikään lepoloma, takana on pari todella työntäyteistä viikkoa, toteaa pikavuorokippari uupuneella ääneellä.
Laine lähti matkaan maanantaina 19.9. Selvitettyään tiensä Salosta Helsingin ja Bangkokin kautta Pattayalle miestä oli vastassa uskollinen ystävä.
– Siellä pellolla Maikan majatalon vieressä Ajokki odotti. Juuri siellä, mihin sen viimeksi jätinkin. Ajokista kyllä huomasi, että se oli vähän näreissään jouduttuaan viettämään yksin niin pitkän ajan, sanoo Laine.
Pitkän seisomisen jäljet olivat selkeästi näkyvissä: bussin pölykapseleissa kasvoi ruohoa, linnut olivat vallaneet sisätilat ja näkyvää ruostettakin oli kertynyt jonkin verran.
Bussin akut ladattuaan kippari yritti saada sen käyntiin. Kuinka ollakaan, Ajokki heräsi ensi yrittämällä. Laine kuitenkin huomasi, ettei aivan kaikki ollut kunnossa. Putkiston ruostuminen oli aiheuttanut painevuodon, eikä Ajokilla ollut vielä asiaa liikenteeseen.
– Siitä sitten alkoi korjaamon etsiminen. Ei ollut ihan helppoa löytää mekaanikkoa, joka suostui Ajokkia korjailemaan. Lopulta sellainen kuitenkin löytyi, bussi saatiin välttävään ajokuntoon ja lähdimme kohti Kambodzan rajaa hakemaan jatkoviisumia.
Valitettavasti ilo oli vain väliaikaista.
– Aika pian huomasin, että kytkimestä katosi tunto. Onnistuimme ajamaan Pattayalta noin 60 kilometrin päähän Rayongiin, josta hyvän onnen turvin löysimme uuden autokorjaamon huoltoaseman pihalta. Henkilökunta ei ollut kuitenkaan kaikkein ammattitaitoisinta, eikä isäkään osoittanut suurta kiinnostusta korjauspuuhiin. Lopulta vedin itse pilkkihaalarit päälle ja laskeuduin bussin alle. Neljänkymmenen asteen helteessä se ei ollut mitään herkkua.
Viat kytkinputkessa ja -sylinterissä pakottivat jättämään auton jälleen korjaamon hoiviin. Muutaman päivän kuluttua Ajokki oli saatu paikattua suhteellisen kuntoon ja matka jatkui.
– Ei haluttu isän kanssa kuitenkaan ottaa enää riskejä. Vuokrasimme mopon, jonka lastasimme bussin tavaratilaan. Sillä ainakin pääsisi hakemaan apua, jos Ajokki hyytyisi tien varteen.
Matkaa Kambodzan rajalle oli Rayongista vielä 250 kilometriä. Rutinoitunut Ajokki selvisi lopulta perille, mutta ajokokemus ei Laineen mukaan ollut aivan mieluisimmasta päästä.
– Puolikaasulla piti ajaa. Autossa eivät toimineet ohjaustehostin, tyhjäkäynti eivätkä vilkut. Kytkinkin oli saatu kasaan vain siinä määrin, että autolla pääsi liikkeelle. Mielen valtasikin suunnaton ilo, kun raja-alue alkoi viimein siintää horisontissa.
Rajalla byrokratian rattaat tempaisivat pikavuorokipparin armottomaan pyöritykseensä. Kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
– Viimeksi sain Ajokille puolen vuoden viisumin, mutta tällä kertaa ilmoitettiin, ettei jatkoa voi saada kuin maksimissaan 30 päivää. Siinä yritettiin neuvotella, mutta lopulta matkaa jatkettiin kuukauden jatkoviisumi takataskussa. Olin siihen silti ihan tyytyväinen. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Paluumatka sujui olosuhteisiin nähden hyvin ja Pattayalla Ajokki saateltiin tutun huoltoaseman pihaan.
– Bussin kytkintä, ohjaustehostinta ja muita välttämättömyyksiä korjaillaan siellä parasta aikaa. Parin viikon kuluttua lähden takaisin Thaimaahan asennuttamaan ilmastointia ja muita mukavuuksia. Sitten Ajokin pitäisikin olla jo pitkälti lähtövalmis.
Haastavan reissun jäljiltä pikavuorokippari on väsynyt mutta onnellinen.
– Suoraan sanottuna olen ihan hemmetin tyytyväinen. Noin pitkän seisomisen jälkeen ongelmia tulee välttämättä. Nyt ollaan jo voiton puolella, pahimmat viat on korjattu ja ajettuakin tuli vajaat 700 kilometriä.
Pieniin vastoinkäymisiin ja suunnitelmanmuutoksiin Laine suhtautuu tapansa mukaan hyvällä huumorilla.
– Ajokkia joutuu varmasti paikkailemaan vielä matkan varrella. Mutta tällaista seikkailemisen kuuluukin olla.
Rankalta reissulta palattuaan pikavuorokippari on ehtinyt ottaa menneen viikon vähän rennommin. Ennen lähtöään takaisin Thaimaahan luvassa on vielä pari viikkoa hermolomaa.
– Aion ottaa nyt ihan rauhallisesti. Bussia en ainakaan aja metriäkään, se on aivan varma, naurahtaa Laine.
Kuvat: Juha Valtaharju
