Suuria tunteita ja pintajännitteitä

Pitkien ajopäivien aikana ikkunasta ulos tuijottaessa on aikaa miettiä omaa (ja myös muiden) elämää. Bussista tien vieren puumajoja katsellessa tulee väistämättä mietittyä myös paikallisten elämää. Puukepeillä aidatut hökkelikylät näyttävät kovin alkeellisilta, mutta niissä kaikissa asuu kuitenkin ihmisiä, joilla on samat ongelmat kuin kaikilla muillakin.

Kuulemani mukaan eräissä afrikkalaisissa heimoissa miehellä saa olla lukematon määrä vaimoja. Vaatimuksena on, että jokaiselle vaimolle on lapsen syntyessä rakennettava oma maja. Näin yhdessä aidatussa pihapiirissä voi olla yhdestä jopa kymmeneen majaa. Jokaiselle vaimolle on taattava sama määrä aikaa ja sama asumisen taso.

En ole aiheeseen tarkemmin perehtynyt, mutta voisin kuvitella siellä esiintyvän samoja ongelmia kuin missä tahansa muualla maailmassa. Kun on kyse ihmisistä, tunteet nousevat väkisin esille. Yksi on rakastunut, toinen salaa ihastunut ja kolmas mustasukkainen. Yksi on aggressiivinen ja toinen maailman kiltein. Yksi kulkee ja jakaa itseään auliisti kaikille siinä missä toinen karttaa läheisyyttä kaikin mahdollisin keinoin. On kateutta, ahneutta, himoa. Yhtä kaikki, tunteet määrittelevät käyttäytymistämme alkukantaiselta tasolta hallittuun ajatteluun.

Pikavuorolla on sen historian aikana matkustanut yli sata yksittäistä matkustajaa. Matkaan mahtuu valtava määrä kohtaamisia, tunteita, ihastumisia, vihastumisia, rakastumisia ja eroja. Vanhat parisuhteet ovat päättyneet ja uusia syntynyt. Joku on saanut joukosta elinikäisiä ystäviä, toinen menettänyt muutaman. Joku on löytänyt itsensä, toinen on kadottanut. Muutama on löytänyt polkunsa pään, jota nyt matkaa hyvillä mielin. Ainuttakaan virallista Pikavuoro-vauvaa ei ole syntynyt. Vielä. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

Matkatessa samassa bussissa, ajoittain haastavissa olosuhteissa, ihmiset väistämättä hitsautuvat yhteen. Aina joukossa on joku jota ei voi sietää ja jostakusta muodostuu luottoystävä. Pikavuorolaisten keskuudessa vallitsee sanomaton yhteishenki, jonka tasapaino on yhtä herkkä järkkymään kuin tyynen järven pinta. Kun uusi matkustaja nousee kyytiin tai vanha poistuu, jännite sekoittuu hetkeksi. Bussissa tunnelma elää kuin veden pinta, jonka kivi on rikkonut. Kihelmöinti kestää vain hetken, kunnes syntyneet laineet ovat tasoittuneet ja jännite syntynyt uudelleen.

Kun matkustaa kahdenkymmenen muun kanssa, on samalla tarkasteltava myös omaa suhtautumistaan asioihin. Kompromisseihin on totuttava, sillä mielipiteitä on useasti yhtä paljon kuin on matkustajiakin. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta toisinaan mielensä saattaa myös pahoittaa. Tilanteet kuitenkin tasaantuvat, toisena päivänä on itse se, joka saa mielipiteensä paremmin kuuluviin. Ja joinain päivinä on vain paras olla hiljaa.

Jokaisen matkustajan tilanne on yksilöllinen, mutta siitä huolimatta pikavuorolaisista muodostuu jonkinlainen perhe. Yksikkö, jonka kanssa matkataan kohti yhteistä päämäärää. Tämäkin yksikkö hajoaa joskus, mutta jokainen on koskettanut toista jollain tavalla. Hyvässä tai pahassa. Jokainen on oppinut jotain itsestään ja ihmisistä, kulttuureista ja niiden eroista.

Itselleni tärkein oppi on ollut se, ettei omaa päätä pääse pakoon vaikka kuinka kauas matkustaa. Se keikkuu olkapäiden varassa halusin tai en. Ainut mihin voin vaikuttaa ovat ajatukseni. Yritän ajatella tilanteesta kuin tilanteesta positiivisesti. Aina se ei ole helppoa, mutta positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta. Ystävällisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella saavuttaa elämässä enemmän kuin negatiivisuudella ja ilkeydellä. Rakastetaan toisiamme, sillä me ihmiset tarvitsemme toisiamme, ollaksemme ihmisiä toisille, ollaksemme ihmisiä itsellemme. (Tommy Tabermannia mukaillen).

Pikavuoro toivottaa kaikille rakkaudentäyteistä joulua!

Tänään soi: Scandinavian Music Group – 100 km Ouluun

__

The thing called love

Travelling with a bus I have had lots and lots of time to stare out of the window and think about life. My own life and life of others too.

I have watched African villages go by and people live their everyday life. I read somewhere that African man can take as many wifes as he likes as long as he shares his time equally with everyone and gives everyone same kind of house. They live as neighbours.

I could not help but wonder that they must have lots of relationship issues. Even the life is simple, the feelings are still there. One is in love, other one is jealous, one has a secret crush and one hates oneself or everybody else. One is greedy, one envies others and one is constantly horny. This is very human.

Travelling with 20 other people, feelings often come up. At Pikavuoro people have fallen in love and started a relationships. There have also been some brake ups. Some have got new friends for life and some have lost old friends. People tend to grow together while travelling in difficult places.

We have grown up to be somekind of Pikavuoro family. We love, we hate, we laugh and we cry. And we fight. When somebody leaves the balance is broken. Same when a new passenger arrived. But the balance fixes itself fast. The storm never lasts long in a water glass.

When you have twenty people together, everyone has an oppinnion. Sometimes ones oppinnion is taken under notice, somedays you could be just talking to the walls. You must learn to make compromises. I you don´t you are doomed. Ans sometimes you just have to learn how to shut up.

I have learned lot about myself during this trip. I have came to realize that I can´t hide or run. My mind will follow me where ever I go and I just have to learn how to live with myself. The only thing I can do, is to learn how to control my mind. I have decited to think positive about everything. It´s not easy, trust me, but all I can do I try. I believe that positive thing attract positive things. Life will be easier if I stay positive and share love.

So love yourself and people around you. Especially now when it´s Christmas.

Pikavuoro wishes Merry Christmas to all our readers!