Starttasimme lauantain ajopäivään aamu kuudelta. Ennen lähtöä osa porukasta siivosi Ajokkia osan vielä pyyhkiessä unihiekkaa silmäkulmistaan. Suuntana meillä aluksi oli Nata- niminen pikkukaupunki, jonne matkaa oli noin 300 kilometriä.
Muutaman tunnin ajettuamme, jouduimme jälleen poliisin pysäyttämäksi. Tälläkin kertaa kyseessä oli desinfiointipiste suu- ja sorkkataudin varalle. Jouduimme kaikki ulos bussista kengät mukanamme. Edellisellä pysäytyskerralla riitti, että kävelimme desinfiointiaineesta niillä kengillä, jotka olivat jalassamme. Tällä kertaa se ei riittänyt vaan poliisi käski meidän kaivella esiin myös varakengät. Kiltisti jonossa kävelimme kenkinemme desinfiointilaatikon läpi ja jäimme odottamaan, että Jani ajaa Ajokin aineella täytetyn altaan läpi. Jollain tavalla koko homma tuntui koomiselle ja turhalle pelleilylle, mutta poliisi oli täysin tosissaan. Ilmeisesti tämä on tehokas keino estää suu- ja sorkkatautia leviämästä.
Olimme ehtineet ajaa reilun tunnin kun kauas eteen ilmaantui tumma iso möykky. Aluksi ajattelimme, että edessä on rekka, mutta lähemmäs tultaessa havaitsimme kyseessä olevan elefantin. Huuto ”elefantti tiellä” sai aikaan kuhinaa ja törmäilyä kun kaikki halusivat nähdä tuon komean syöksyhampailla varustetun olennon, ja napata siitä kuvan parhaimmasta mahdollisesta kulmasta. Tonnikeiju vähät välitti meistä ja marssi päättäväisesti pusikkoon.
Matkaa jatkettaessa elefantteja ilmaantui lisää niin kauas horisonttiin kuin ihan tien vierellekin. Pysähdyimme muutamaan otteeseen ihailemaan noita suuria olentoja, samalla miettien kuinka paljon Botswanassa mahtaa tapahtua elefanttikolareita. Nopealla vilkaisulla en löytänyt aiheesta dataa, vaikka jonkinlaisia tilastoja taatusti on olemassa.
Saavuimme Nataan hieman ennen puolta päivää. Paikka osoittautui hyvin pieneksi kyläksi. Meillä oli alun perin tarkoitus vain yöpyä nopeasti ja jatkaa seuraavana aamuna matkaa. Totesimme kuitenkin, että jatkamme matkaa Kasaneen, jonne oli reilu 300 kilometriä. Poimimme Natasta matkaan pari saksalaista liftarityttöä ja jatkoimme matkaa.
Saavuimme Kasaneen illan suussa. Päädyimme majoittumaan noin 5 kilometriä Kasanen keskustasta Kwalape Safari Lodgeen. Ensimmäinen päivä Kwalapessa meni rentoutuessa uima-altaalla. Toisena päivänä osa porukasta suuntasi kulkunsa iltapäivä safarille, osan kiriessä univelkaa kiinni.
Tänään soi: Raappana – Yksinäistä
