Perjantaiaamuna kymmenen hengen porukkamme suuntasi kulkunsa maailman suurimmalle sisämaasuistolle. Retki starttasi seitsemältä aamulla, ja jo silloin oli selvää, että päivästä tulee kuuma.
Lähdimme aluksi liikkeelle moottoriveneellä. Jakauduimme kahteen veneeseen, joissa toisessa matkusti seitsemän ja toisessa kolme. Olin pienemmässä veneessä Tomin ja Joonan kanssa. Paikallinen kuljettajamme ajoi venettä kapeassa joessa varmoin ottein ja reippaasti kaasua käyttäen. Joen vesi oli hämmästyttävän kirkasta. Niin kirkasta, että veneestä pystyi näkemään pohjaan saakka.
Okavango on kuuluisa etenkin linnuistaan. Alueella elää yli 400 lintulajia. Mekin näimme lukemattoman määrän erilaisia lintuja, joiden nimet huonona lintubongarina unohdin heti kuultuani. Fish Eagle oli ainut, jonka nimi jäi päähän. Kyseessä lienee jonkinlainen merikotka.
Matka moottoriveneellä kesti noin puoli tuntia. Ajoimme pieneen paikalliseen kylään, jossa vaihdoimme kulkuneuvoksemme perinteisen mokoro-nimisen veneen. Mokoro on puusta tai lasikuidusta rakennettu kanoottimainen kapea vene, jossa istuu kaksi matkustajaa. Takana seisoo ”soutaja” eli henkilö, joka tökkii mokorolle vauhtia pohjasta pitkällä bambumaisella kepillä.
Matkasimme viidellä mokorolla noin puolitoista tuntia kapeaa joen uomaa yläjuoksua kohden. Etenimme hyvin rauhallisella tahdilla kaislojen ja lumpeiden keskellä nautiskellen kauniista aurinkoisesta päivästä. Ympärillä oleva hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Aamulla ei kuulunut juurikaan lintujen laulua eikä sirkkojen siritystä.
Rantauduimme tiheän kaislikon läpi, ja nappasimme penkit sekä lounaslaatikot kantoon. Kävelimme vähän makaa kunnes pysähdyimme suuren puun juurelle pitämään lounastauon. Mukaan olimme saaneet laatikot, jotka sisälsivät sämpylän, kananmunan, banaanin ja jogurttia. Puun varjossa oli ruokaillut myös jokin eläin, sillä paikalla oli luita ja pieni kaviomainen jalka. Liekkö antilooppi päätynyt leijonan kitaan.
Puunjuurella oli myös elefantin jätöksiä. Toiveemme norsujen näkemisestä heräsivät heti, mutta paikalliset kertoivat jätösten olevan vanhoja. Tiiviin heinäpaalin näköiset, ison jalkapallon kokoiset kikkareet kelpasivat paikallisille tuoleiksi. Mukana ollut nainen istui kökön päälle ja pystytti silmän räpäyksessä eteensä pienen putiikin myydäkseen meille käsitöitä. Vanhin oppaista kertoi myös, että paikalliset polttavat norsun jätöksiä karkottaakseen moskiittoja.
Lounas- ja ostoshetken jälkeen lähdimme vajaan kahden tunnin kävelylle savannille. Oppaaksemme lähti kaksi mokoro-kuljettajaa. Vanhempi herra keräsi meidät ennen lähtöä yhteen ja muistutti, että emme ole eläintarhassa. Meidän tulisi pysytellä hiljaa, katsella ympärillemme ja toivoa, että näemme eläimiä. Onnistuimme näkemään seeproja, antilooppeja sekä pahkasikoja. Ikävä kyllä norsut loistivat poissaolollaan.
Kävelyn aikana toinen (parempi) opas Paul kertoi suiston olevan nyt erittäin kuiva. Botswanassa on menossa sadekausi, mutta suistolla se tarkoittaa kuivuutta. Vesi suiston alajuoksulla haihtuu ja sataa maahan Angolan puolella. Valtavilla vesimassoilla kestää kuusi kuukautta matkata alas Okavango-jokea alueelle jossa olimme. Kesä-heinäkuussa, jolloin Botswanassa muuten on kuiva kausi, suisto tulvii. Silloin on myös parempi mahdollisuus nähdä eläimiä, jotka vaeltavat aina veden perässä. Paulin mukaan savanni, jossa seisoimme muuttuu kokonaan järveksi ja norsuja on enemmän kuin jaksaa laskea.
Kävelyn päätteeksi matkasimme ensin mokorolla ja sitten moottoriveneellä takaisin lähtöpisteeseen. Elämä joella oli aamusta vilkastunut, linnut aloittaneet laulunsa ja ötökät surinansa. Vastaantulevaa liikennettäkin näkyi ja paikalliset olivat saapuneet kalastamaan ja uimaan joen uomiin. Jäimme syömään illallista lähtöpaikkana toimineelle hostellille ja totesimme yhdessä päivän olleen mahtava, vaikka emme norsuja nähneetkään.
Tänään soi: Lou Reed and Various Artists – Just a Perfect Day
__
Day at the Okavango delta
On Friday ten of us had an early start. We woke up at six and left to Okavango delta. First we travelled up river with a speedboat. After half an hour we changed to Mokoro’s.
Mokoro is a narrow canoe traditionally made from wood but nowadays also from fiberglass. Every mokoro has seats for two passengers and there is always one ”driving” the boat from tail with a long pole. We glide at the narrow river about one and half hours. The view was amazing! Just like in nature documents that I watched when I was young.
We stopped to have lunch in a shadow of a big tree. Apparently someone else had also had lunch at the same spot because there where some bones, maybe a lion. There was also lots and lots of elephant dough. Our tour guide told us that it´s old and that there were no elephants near by. One of the guides, a young lady took a huge piece of elefphant dough and sat on it! She used it as a chair while she sold some handicrafts for us. Funny and discusting at the same time!
After lunch we went for a walk. We walked around savanna about two hours. Before we left our guide reminded us that we were not in a zoo and there where no guarantines that we´ll see any animals. We managed to see some antilopes, zeepras an warthogs.
After walk we returned same way we had come. First the mokoro ride and then the speed boat ride. We had dinner at the backpackers where we started our day. We all agreed that this was a great day – even we didn’t see any elephants.
