Hyvin nukutun yön jälkeen starttasimme jälleen matkaan kohti Turpania. Oli vielä valoisaa, kun saavuimme Turpaniin ja menimme tutustumaan ikiaikaiseen Karez- vesijärjestelmään. Koska lämpötila nousee maan päällä parhaimillaan jopa 45 asteeseen, oli vedensaannin ja kastelun turvaamiseen kehitettävä oma maan-alainen järjestelmänsä. Vesi johdettiin vuorilta maahan kaivetutihin tunneleihin, joihin oli tietyin välein tehty kaivoja, josta vesi pystyttiin nostamaan. Järjestelmä oli hyvin nerokas ja oli vaatinut paljon työtä.
Hotellit ovat olleet oikein hyviä 4-5 tähteä, hinnat eivät kuitenkaan ole päätä huimanneet.
Aamulla jälleen matkaan ja kohti Hamia. Ympärillä oli aavikkoa ja viiniviljelmiä sekä rakennelmia, joihin rypäleet säilöttiin, jotta ne eivät saaneet liikaa aurinkoa.
Puolessa matkaa tie oli suljettu ja jouduimme odottelemaan 3,5 tuntia tien aukeamista. Hiekkamysky oli syynä tien sulkemiseen. Hiekkapatsaat olivat nousseet yli 100 metrin korkuisiksi. Tien avauduttua pitkat rekkajonot lähtivät liikkeelle ja vihdoin saavuimme Hamiin, joka on ollut myös erittäin tärkeä Silkkitien etappi. Tietenkin matkalla oli muutama poliisipysäytys, mutta niistä selvisimme tällä kertaa melko vaivattomasti. Matka kuitenkin joutui rattoisasti korttia pelatessa ja lukiessa.
